Tätä reissua oli kyllä odotettu! Pandemian takia oli reissut jääneet väliin liki puolentoista vuoden ajalta ja vaikka työn puolesta tuli nähtyä useampiakin keikkoja ja festareita niin oman genren tapahtumia ei liiemmin ollut päässyt korona-aikana kokemaan.
Edellinen Waves of Darkness -risteily jäi omien kiireiden takia väliin, mutta harvoin tällaista kattausta pääsee livenä näkemään ja tällä kertaa varattiin liput hyvissä ajoin. Cold Meat Industryn artistikaarti on ollut aina kiinnostavaa seurattavaa ja tälläkin kertaa tarjolla oli muutama bändi levy-yhtiön nimekkäimmästä päästä.
Koska Waves of Darkness -festivaali järjestetään Tukholmasta lähtevällä laivalla, piti meidän ensin suorittaa ylimääräinen risteily Ruotsiin. Päivälaiva, hytti ja hyvin sujui matkanteko pääosin nukkuessa. Tukholmassa oltiin alkuillasta, kamat hotelliin ja viettämään kavereiden kesken iltaa pieneen ravintolaan.
1. festivaalipäivä, Tukholma – Tallinna
Ensimmäinen Waves of Darkness -lautta oli pari vuotta sitten seilannut Tukholmasta Riikaan, mutta tällä kertaa suuntana oli Tallinna.
Satamassa odotti jo pitkä jono festarikansaa, tuttujen lisäksi väkeä oli saapunut ympäri maailmaa, meidän takana jonossa olleet kaverukset olivat matkustaneet Hawajilta asti. Ilmassa oli kyllä suuren urheilujuhlan tuntua kun pitkästä aikaa pääsi matkustamaan. Laivaan päästyämme kamat hyttiin, seuraavaksi syömään ja sitten etsimään salista hyvä paikka koko seurueelle.
Desiderii Marginis
Tätä on dark ambient parhaimmillaan. Kotona soi Desiderii Marginis melko usein ja olin vuosien takaisesta Lumous Gothic Festivaalin keikasta saakka odottanut uutta keikkaa. Desiderii Marginis loi juuri oikean aloitustunnelman tälle risteilylle. Nyt tätä live-raporttia kirjoittaessa soi Seven Sorrows-levy taustalla, kun muistelen Waves of Darknessin tunnelmia.
Der Blutharsch And The Infinite Church Of The Leading Hand
Heti Desiderii Marginisin perään lavalle asteli Albin Juliuksen tähdittämä Der Blutharsch And The Infinite Church Of The Leading Hand. Jostain syystä levyiltä ei ole koskaan välittynyt kunnolla se miten rokkaava bändi tuo on lavalla. Marthynnan laulu toi mieleen Covenin ja Jefferson Airplanen, yhtyeen soundissa oli kaikuja krautrockista ja visuaalisesti bändi oli 2000-luvulle siirrettyä 60-luvun psykedeliaa, mutta sellaisella synkemmällä Charles Manson-fiiliksellä. Myös valomies onnistui paikoitellen tukemaan tuota psykedelia-kuvastoa.
:Of The Wand And The Moon:
Hyvällä tavalla rokkaava oli myös :Of The Wand And The Moon:, mutta nyt mentiin enemmän brittipopin sävyin. Minä ainakin yllätyin miten lähellä brittipoppia bändin soundimaailma ja biisien sovitukset oli livenä. Jotain tuosta edelleen puuttuu, jotta jaksaisin tutustua yhtyeen tuotantoon tarkemmin, eikä toistaiseksi ole ylittänyt levyjen ostokynnystäkään. Mutta näin festarikattauksessa puolusti paikkaansa oikein mainiosti.
Ordo Rosarius Equilibrio
Seuraava esiintyjä olikin sitten meille molemmille se festivaalin ensimmäisen illan pääesiintyjä. Vaikka olen nähnyt Ordo Rosarius Equilibrion toistakymmentä kertaa livenä, ikinä en ole pettynyt. Tarjolla oli jälleen sellainen perusvarma setti, tanssitytöt oli tällä kertaa jätetty maihin enkä ainakaan minä jäänyt niitä kaipaamaan, ORE on riittävä mielenkiintoinen ihan biisiensä varassa ja setin on jo vuosia pystynyt koostamaan melkoisesta hittiputkesta.
Forndom
Waves of Darknessin mainostuksessa Forndom oli nostettu co-headlinerien sarjaan. Ehkä tähän olisi jaksanut keskittyä enemmän jossain muussa kohtaa iltaa, mutta Ordo Rosarius Equilibrion ja rokkibändien jälkeen esiintyessään Forndom oli ehkä vähän väärässä ajankohdassa. Fiilistelyä, kansanmusiikkia ja eksoottisia soittimia, mutta biisit eivät olleet tarpeeksi tarttuvia jotta olisi riittänyt kiinnostamaan koko setin mitalla.
Pitkä päivä takana ja illan viimeinen esiintyjä Vril Jager sekä jatkodiscoilut laivan yökerhossa jäivät nyt väliin ja hytti vaikutti kutsuvalta, eli siirryimme unien valtakuntaan.
Tallinna
Aamulla herätys Tallinnassa ja kaupunkikierrokselle. Olimme varustautuneet ohjeiden mukaan rokotustodistuksilla, mutta missään vaiheessa ei liiemmin kyselty rokotuksia tai maskeja. Kiertelimme Tallinnan vanhaa kaupunkia, sitten porukalla syömään Olde Hansaan, kaupunkikierros jatkui kahvi- ja teekauppaan ja tuliaisostoksille, kunnes tuli aika palata laivaan ja nauttimaan toisen festaripäivän musiikkitarjonnasta.
2. festivaalipäivä, matka Tallinnasta Tukholmaan
Treha Sektori
Ohjelmatarjonnan aloitti Treha Sektori. Etukäteen kattauksen harvoja artisteja joiden tuotantoa ei löytynyt omasta levyhyllystä, mutta olisimme kyllä levyt keikalta ostaneet mikäli olisi ollut tarjolla. Kokonaisuutena hyvin harkittu soundimaailma ja melodiakuluista tuli mieleen lähinnä leffasoundtrackit. Hypnoottinen äänimaisema sai sulkemaan silmät ja nauttimaan elämyksestä.
Peter Bjärgö
Sitten Arcana -vuosien on Peter Bjärgön musiikki muuttunut aiempaa enemmän Brendan Perryn soololevyjen suuntaan, Waves of Darkness -festarille valitussa setissä etnisiä vaikutteita oli haettu erityisesti Aasian soundipankista. Tuntuu että on aivan sama millä projektilla Bjärgö milloinkin esiintyy, on sitten kyse Arcanasta, Sophiasta tai omaa nimeään kantavasta yhtyeestä kaikki tehdään suurella sydämellä ja konsepti on kasassa.
Rome
Festivaalin pääesiintyjän statuksella esiintynyt Rome oli koko bändin voimin liikkeellä. Aiemmilla kerroilla olen nähnyt Jérôme Reuterin soittavan vain komppikitaristin kera, joten nyt saatiin biiseihin lisää voimaa ja laulut tulivat paremmin esille. Lupauksensa mukaan tämänkertainen setti koostui pääosin A Passage To Rhodesia -albumin materiaalista. Ensin soitettiin tuo albumi kokonaisuudessaan ja viimeistään One Fire -biisistä eteenpäin... A Passage To Rhodesia -albumin jälkeen seurasi vielä nippu valikoituja biisejä muilta levyiltä. Kaikkinensa todella komeaa kuultavaa koko keikka.
Die Weisse Rose
Tanskalainen neofolk/ martial industrial -bändi Die Weisse Rose jätti vähän epäuskoisen olon. Keikan nähtyäni en ollut varma oliko bändi vitsi vai otettava tosissaan. Koko ajan liikuttiin siinä rajoilla. Näillä soittajilla on muitakin kiinnityksiä ja lavakokoonpanossa nähtiin yhtyeen liiderin Thomas Bøjdenin taustalla mm. :Of The Wand And The Moon:in Kim Larsen. Cold Meat Industryn julkaiseman debyyttilevyn A Martyrium Of White Rosesin materiaali oli ainakin hyvin edustettuna.
Den Sorte Dod
Festivaalin viimeinen esiintyjä jäi näkemättä, eikä jatkoilut discossakaan oikein innostaneet. Väsy iski ja ristelyn loppuosuus sujui hytissä.
Meidän osalta matka jatkui kuitenkin vielä kolmen päivän ajan Tukholman ja lähiympäristön nähtävyyksien kiertämisellä. Kotimatkalla oli pitkästä aikaa sellainen fiilis, että Tallinnassa ja Tukholmassa käynti tuntui oikeasti matkailulta.
Kuvat: Niina, teksti: Jyrki
No comments:
Post a Comment