Tampere Goth City -osa 11:The Lords of the New Churchin 80-luvun vierailut Tampereella.
Vielä 80-luvulla ei Tampereella nähty synapop-, goottirock-, futu-, uusromantikko- tai post punk-bändejä mitenkään ruuhkaksi asti. Esimerkiksi Suomessa keikkailleet ABC, Alien Sex Fiend, Duran Duran ja Siouxsie & The Banshees jättivät Tampereen väliin. Toki Killing Joke esiintyi, samoin Dead Kennedys ja Classix Nouveaux kahdesti. Scenen bändeistä ahkerin vierailija taisi silti olla The Lords of the New Church, joka saapui Tampereelle peräti kolmasti.
Kyseessähän oli varsinainen post punkin superbändi, jonka musiikissa yhdistyivät gootti-, katurock- ja punk- vaikutteet ja särökitarat kohtasivat syntikat sulassa sovussa. Lyriikoiden kantaaottavuudesta huolimatta biisit oli tehty pääosin ihan puhtaasti pop-kaavaan ja kertosäkeet olivat tarttuvia. Varsinkin kolmosalbumi The Method to Our Madness on ihan silkkaa goottirockia. Solistina yhtyeessä oli Stiv Bators (ex- Dead Boys), The Damned:in Brian James kitarassa, ex-Sham 69 Dave Tregunna (nykyisin Treganna) soitti bassoa ja rumpalina aiemmin Barracudasissa vaikuttanut Nicky Turner. Lisäksi ensialbumilla yhtyeen ulkojäsenenä syntikoita soitti Matt Irving.
The Lords of the New Church vaikutti suuresti myös Tampereella väen pukeutumiseen ja ulkonäköön. Esimerkiksi Holy Dolls/ Pyhät Nuket ei tainnut missään kohtaa edes salailla vaikutteiden ottoa tuotantoonsa. Vaikeaa sen kieltäminen olisi ehkä ollutkin, jos antaa vaikkapa biisilleen nimeksi Uuden uskon ritarikunta. Mutta paljon huonompiakin esikuvia bändeille tiedän ihan rajattoman määrän ja yhtye teki silti omaa juttuaan, joten mitä tuosta.
Jo yhtyeen nimeä kantanut debyyttialbumi vuodelta 1982 oli iso juttu Tampereellakin ja sellaiset biisit kuin Russian Roulette, New Church ja Open Your Eyes nostivat yhtyeen tunnettavuutta ihan yleisesti. Parhaimmillaan yhtye taisi olla Suomessa suositumpi kuin missään muussa maassa.
The Lords of the New Church oli käynyt jo kesällä 1983 festarikeikoilla Forssassa ja Saarijärvellä, sekä samalla reissulla klubikeikalla Helsingin Tavastialla, mutta ensivisiittiä Tampereelle saatiin odottaa Is Nothing Sacred? -albumin julkaisukiertueelle saakka ja bändi nähtiin vihdoin 17.10.1983 Teknillisen opiston konserttisalissa, eli Tekulla.
Konsertti oli osa yhtyeen syksyistä viiden keikan Suomen-kiertuetta, jolloin he vierailivat myös Lepakossa Helsingissä, Saarijärven Kisasuojassa, Himangan Urheilutalolla ja Oulussa ennen Englannin-kiertuettaan. Teku oli kiertueen Suomen osuuden päätöskeikka.
Oulun keikan jälkeen sattuneen välikohtauksen vuoksi Stiv Bators päätyi putkaan. Ja tietysti myös lehtien otsikoihin. Laulusolistin naisseuralainen oli joutunut jatkoilla Rattori-klubilla sanaharkkaan paikan vahtimestarin kanssa ja Stiv oli osallisena tapahtumissa. Batorsia syytettiin ovimiehen uhkailemisesta teräaseella. Poliisitutkinnassa "ase" paljastui lopulta vain koristeelliseksi tupakansytyttimeksi.
Jarkko Jokelaisen ansiokas Smack -kirja (Smack -Kuolemaantuomitun laulu, Like, 2021) avaa tapahtumia tarkemmin.
”Oulussa tuli kärhämää Batorsin ja paikallisen portsarin kanssa, minkä seurauksena hätiin kiidätettiin mustamaija, laulaja pakattiin auton perälle ja Oulun poliisilaitos tarjosi yösijan telkien takana. Tapaus nosti yhtyeen osakkeita entisestään Suomessa, kun se nousi iltapäivälehtien otsikoihin. Syytteen mukaan Bators oli uhkaillut veitsellä, mutta portsarin tarina muuttui yllättäen yön aikana. Yön pimeydessä välkähdellyt esine ei ollutkaan veitsi vaan metallinen tupakansytytin. Vai oliko se sittenkin veitsi?”
Lenny Lindfors (keikkamyyjä): ”Se oli ihan oikeasti niin, että kyllä siinä tilanteessa puukkoa näytettiin. En tiedä miksi, mä en ollut siinä mukana, mut näin tapahtui. Mä jouduin jälkipuintiin mukaan, kun oveen koputettiin, et nyt ois tällainen tilanne. Oltiin Cumuluksen kolmannen kerroksen aulatilassa ja puitiin asiaa. Sit joku hyppäs pöydälle, nosti kattolevyä ja tuikkas sen veitsen sinne piiloon. Lido [Salonen., Pop Officen toimitusjohtaja. toim.huom.] maksoi portsarille, saikohan se tonnin tai pari fyrkkaa, eli se ostettiin ihan suoraan perumaan puheensa. Ehkä se olikin vaan stendari. Oli sekin reissu. Poliisisaattueessa mentiin Tampereelle keikalle, ja jouduttiin maksaa poliisien lennot Oulusta Tampereelle ja takas. Siinä meni pari päivää, mutta ei Stiv tainnut saada edes sakkoja. Homma hoidettu!”
The Lords
of the New Church, Teku, Tampere 1983 (foto: Jyrki Witch)
Muut soittajat olivat saapuneet jo päivällä Tekulle ja kuluttaneet aikaa bäkkärillä tarjoilujen parissa. Lämppärinä soittaneen Parasitesin keikan aikana minun vieressäni seisoneiden järjestyksenvalvojien kommentit pääbändin esiintymiskunnosta olivat vähintään epäileviä: ”Laulajaa ei näy missään, bändi on dokannut viinaa koko päivän, ei ne lavalle pysty nousemaan.”
Bator tuotiin siis lopulta poliisien saattamana Oulun putkasta Tampereelle ja lähestulkoon suoraan lavalle. Mies oli täynnä kiukkuista energiaa ja muu bändikin suoriutui päihtymystilastaan huolimatta pääosin ok tuosta keikasta. Brian James tosin oli pariin otteeseen hieman eri kohdassa kuin muut soittajat. Tuohon aikaan yhtyeen keikkojen raaka energisyys oli kuitenkin parhaimmillaan ja ainakin minä olin kyllä tyytyväinen keikkaan.
The Lords
of the New Church, Teku, Tampere 1983 (foto: Jyrki Witch)
Joulukuun kiertue 1984 Vain reilu vuosi Tekun-keikan jälkeen yhtye palasi Suomeen kolmosalbumin The Method to Our Madness tiimoilta. Tällä kiertueella heillä oli mukanaan myös vieraileva kosketinsoittaja Mark Taylor.
Yhtye saapui Suomeen Norjan ja Ruotsin keikoilta ja soitti jälleen niin Helsingissä Tavastialla, kuin myös pikkupaikkakuntien tanssipaikoilla, kuten Tarvasjoen Tarvashovissa.
The Lords
of the New Church, Roxy/ Hepokatti, Tampere 1984 (foto: Jyrki Witch)
Joulukuun alkupuolella yhtye nähtiin myös Tampereella, tällä kertaa Roxyssa, eli Ravintola Hepokatissa Raittiustalolla. Lämppäriksi oli buukattu uusi tulokas nimeltä Dingo. Ensimmäisissä kaupungilla näkyneissä julisteissa ei vielä edes mainittu lämppäriä. Sitten mainoksiin ilmestyi ”support: Dingo” ja lopulta Dingomanian pyyhkäistyä myrskyn lailla yli Suomen, vaihtui illan pääesiintyjä ja The Lordsit joutuivat support-bändin asemaan.
Dingo, Roxy/
Hepokatti, Tampere 1984 (foto: Jyrki Witch)
The Lords of the New Church oli tuolloin uransa huippuvaiheessa ja heitti täysipainoisen setin. Dingokin oli kyllä ihan hyvä, mutta ohjelmistossa vasta melkoisen vähän materiaalia, lähinnä ensimmäisen albumin biisit (poislukien Lähden taas, koska Jarkko Eve oli poistunut yhtyeen riveistä debyyttialbumin julkaisun jälkeen ja bassoa hänen tilallaan soitti Pepe), sekä juuri julkaistun maxisinglen biisit Nimeni on Dingo ja Autiotalo.
The Lordsien jälkeen osa väestä poistui ja lavan edustan valtasi selvästi nuorempi yleisö. Hepokatin sali oli ikärajaton keikkapaikka, joten paljon nuorisoa (osin vanhempiensa kera) oli saapunut ihmettelemään omin silmin uutta supersuosikkia Dingoa. Yleisönosastokirjoituksissa mm. ”Mummo Mouhijärveltä” valitti esiintymisjärjestystä, kun olivat joutuneet lapsenlasten kanssa odottamaan koko pitkän illan ihanan Neumannin saapumista lavalle ja sitten myöhästyneet illan viimeisestä linja-autosta, eikä ”lämppäribändi” ollut miellyttänyt Dingo-huumaa elänyttä seuruetta.
The Lords
of the New Church, Roxy/ Hepokatti, Tampere 1984 (foto: Jyrki Witch)
Näkemistäni The Lords of the New Church -keikoista tuo oli kaikkein paras. Levytettyä materiaalia oli jo sen verran, että hittiputkea riitti koko setin ajaksi. Ykkösalbumin ässäbiisit olivat saaneet seurakseen mm. kappaleet Dance With Me, Live for Today, Johnny Too Bad, Method to My Madness ja Murder Style. Myös lavaesiintymisen osalta tuo oli toimivin kolmesta näkemästäni. Muutenkin itsetuhoisesta esiintymisestään tunnettu Stiv koitti hirttää itseään kajareita vasten omaan mikkipiuhaansa ja James heitti keikan päätteeksi komeasti kitaran kaaressa lavan poikki roudarille.
Hanoi Rocksin hajottua Andy McCoy, Nasty Suicide ja Terry Chimes perustivat uuden yhtyeen nimeltä The Cherry Bombz, solistinaan Anita Chellamah. Yhtyeen nimeä kantaneella debyyttilevyllä bassoa soitti Hanoin entinen kitarateknikko Timo Caltio, mutta Dave Tregunna oli basistina jo seuraavalla maxisinglellä The House Of Ecstasy ja mies poistui samalla The Lords of the New Churchin riveistä.
Rock Cabaret 1986 Kun The Lords of the New Church saapui kolmannen kerran Tampereelle 10.3.1986, oli yhtyeen huippusuosio jo taittunut. Dave Tregunnan oli korvannut Grant Flemming ja yhtyeen kokoonpano virallisesti viisimiehinen.
Tällä kertaa keikkapaikaksi valikoitui Kirkkokadulla sijainnut yökerho Cabaret Oscar, jonka yläkerrassa järjestettiin Rock Cabaret -nimellä keikkoja. Tämä oli bändin kolmesta Tampereen keikkapaikasta ainoa anniskeluoikeuksilla, joten se näkyi niin asiakkaiden keski-iässä kuin yleisömäärässäkin. En enää muista oliko keikalla mahdollisesti joku lämppärinä, mutta väkeä oli paikalla ihan kohtuullisesti, tuskin talo kuitenkaan oli loppuunmyyty.
Tuon visiitin jälkeen The Lords of the New Church ei enää Tampereelle palannut. Dave Tregunna sen sijaan palasi pienen syrjähyppynsä jälkeen takaisin The Lordseihin (nyt nimellä Treganna), mutta Nicky Turnerin tilalle rumpupallille istui Danny Fury. Yhtye levytti uudella nelihenkisellä kokoonpanolla livealbumin The Second Coming ja teki kattavan kiertueen, ennen kuin bändin sisäiset jännitteet alkoivat raastaa kokoonpanoa ja johtivat lopulta hajoamiseen vuonna 1989.
Post scriptum
Yhtyeen hajottua on Tampereella lähimmäs The Lordseja päästy lyhytikäisen Tango Piratesin esiinnyttyä 4.10.2012 Jack the Roosterissa. Yhtyeessä soitti tuolloin Dave Treganna (poikkeuksellisesti toisena kitaristina), laulusolistina toimi The Lordsien loppuvuosien rumpali Danny Fury, sekä kitarassa Timo Caltio ja basistina Vera Wild. The Lords of the New Church -tuotannosta yhtye esitti keikalla Method to my Madness -biisin.
Dave Treganna muutti myöhemmin pysyvästi asumaan Suomeen. Miehen uusi yhtye Dave Treganna Band on esiintynyt mm. Vastavirralla. Dave Treganna Band esittää pääosin tamperelaisista muusikoista muodostuneella kokoonpanolla vanhaa The Lords of the New Church- ja Sham 69-materiaalia.
-Jyrki Witch
Syyskuussa 2026
