Lumous Gothic Festival 2001-2020
- osa 24: Kulttuurit kohtaavat
Kun järjestää kansainvälisiä esiintyjiä ja vieraita käsittäviä tapahtumia, silloin erilaiset kulttuurit yleensä kohtaavat, pahimmassa tapauksessa kirjaimellisesti törmäävät.
Vuosi 2009 oli Lumouksen ehdoton huippuvuosi, myimme festivaalin aikana loppuun kaikki tapahtumat torstain Vastavirran avausklubista lauantai-illan Klubin keikkoihin, sunnuntain tapahtumien oltua normaaliin tapaan pääsymaksuttomia ja niiden, kuten muidenkin festarin ilmaistapahtumien osalta oltiin kävijämääriltään maksimikapasiteeteissa.
Vaikka olimme saaneet muutamaan kertaan myytyä Klubin täyteen jo aiemminkin (mm. 2004, kiitos Killing Mirandan ja kesällä 2007, jolloin Das Ich vieraili ensikertaa Lumouksessa), jäi vain yhtä lippua vaille, ettei Klubin lauantai-iltaa olisi saatu myytyä loppuun jo ennakolta.
Ennen sisäänpääsyn alkamista oli Klubin edustalle kokoontunut jo pitkä jono festivaalikansaa, mutta toki heistä suurin osa oli hankkinut lippunsa jo etukäteen. Klubin henkilökunnan puolelta oli tullut myös selkeä ohjeistus, että kapasiteettia ei sopinut ylittää maksimista ja se ohje välitettiin sellaisenaan ovella lipuntarkastajina toimineille talkoolaisille.
Kovin montaa asiakasta ei vielä ollut sisälle tullut, kun se vihoviimeinenkin lippu ovelta myytiin. Tuon kyseisen tiketin ostohetken jälkeen pääsimme sitten laittamaan ”Loppuunmyyty”-lapun Klubin ovelle ja siinä kohtaa kello oli ehkä minuuttia tai paria yli yhdeksän.
Aikakaudella ennen itärajan sulkeutumista suoritettiin laajalti kulttuurivaihtoa ja matkustelua keikoille molempiin suuntiin, niin artistien kuin asiakkaiden taholta. Tuollakin kertaa jossain vaiheessa alkuiltaa Klubin ovelle saapui muutaman venäläisen turistin ryhmä ja tietenkin ilman ennakkolippuja, mutta tässä vaiheessa kaikki liput oli siis jo myyty ja näin ollen ryhmän sisäänpääsy estettiin.
Sisään pyrkineiden keskuudessa hetkellinen hämmennys vaihtui ahaa-elämykseen, käsi sujahti taskuun ja lompakko esille. Niinhän tällaiset tilanteet itänaapurissa perinteisesti ovat hoituneet ja seurasi lähinnä kysymys siitä, millä hinnalla ne liput oikeasti järjestyisivät.
Sitten tapahtui tuo mainittu kulttuurien yhteentörmäys, kun suomalainen ehdottomuus ja sovittujen sääntöjen kunnioitus kohtasi itänaapurin vieraiden ”kaikki järjestyy ja rahallahan tästä selvitään” toimintametodin.
Ei auttanut lupaukset isommista summista, ei käsien heiluttelu eikä puhuminen isommilla kirjaimilla, kun uskolliset talkoolaisemme olivat ohjeet saaneet ja ne myös sisäistäneen. Suomalaisille ”ei” merkitsi todellakin ”ei” ja koska tapahtuma oli loppuunmyyty, niin ovi pysyi kiinni pettyneiden matkalaisten edessä. Talkoovuorossa työskennelleet kertoivat vieraiden ilmeiden olleen todella epäuskoisia, kun sisäänpääsy ei lopulta rahallakaan järjestynyt.
Ehkä seuraavina vuosina ennakkolippujen varmistus saattoi tulla mieleen… mikäli koskaan enää uutta visiittiä pohtivat.
-Jyrki Witch
