Gothic Events Finland

Torstai 1.6.

Saavuimme Berliinin kautta Leipzigiin jo torstaina. Juna oli täpötäynnä ja jouduimme seisomaan käytävällä koko matkan.

Vaikka festivaali alkaa virallisesti perjantaina, olisi torstainakin ollut esiintyjiä ja tiskijukkia ympäri kaupunkia ja meitä olisi kiinnostanut mennä katsomaan Patenbrigade:Wolffia. Kuitenkin matkaväsymyksestä ja keikkapaikan hankalasta sijainnista johtuen, valitsimme mieluummin majapaikkamme läheisen Moritzbastein. Tämä katakombeihin moneen kerrokseen rakennettu sokkeloinen baari tarjosi jo torstaina kaksi tanssilattiaa.

Moritzbasteilla on vilinää yötäpäivää

Moritzbastei

Perjantai 2.6.

Agran myyntihallista löytyy niin levyt kuin lemmikkilepakotkin kotiin viemisiksi.

Perjantain aamupäivä meni passien hakuun ja Agran myyntikojuja tutkiessa.

Agralta suunnaksi Felsenkeller, jossa ensimmäisenä pääsimme näkemään okkultistirokkarit, saksalaisen Aeon Sablen. Lavashow vaihteli suvereenista haltuunotosta noloihin opeteltuihin koreografioihin, biisistä riippuen. Samoin yhtyeen musiikillinen anti liikkui äärilaidasta toiseen, mahtipontinen ja tunnelmallinen goottirock saattoi seuraavassa biisissä vaihtua tusinametalliin ja päinvastoin. Aeon Sable oli parhaimmillaan tarjoillessaan gootimpaa tuotantoaan ja metallit olisi voinut jättää suosiolla pois setistä.

Aeon Sable

Aeon Sable

Aeon Sablea suvereenimmin lavan ottikin sitten haltuun seuraava esiintyjä, brittiläinen B.F.G. Eikä tuo toki ollut mikään ihme, sillä yhtye on perustettu jo 80-luvun puolivälissä ja rundikokemustakin on aikoinaan kertynyt mm. New Orderin lämppärinä. Vaikka B.F.G. oli välissä yli 20 vuotta tauolla, näkyi herrojen soittokokemus lavavarmuutena ja biiseissäkin oli juuri se oikea goottirockin soundi.

Felsenkeller on hieno keikkapaikka, vaikkei ilmanvaihto vanhassa rakennuksessa ihan toivotusti toimikkaan.

Illan seuraava etappi oli Volkspalast Kuppelhalle ja Ordo Rosarius Equilibrio. Keikan aloitus venyi teknisten ongelmien vuoksi, eivätkä ongelmat kokonaan kadonneet keikan aikanakaan. Harmi, sillä Ordo Rosarius Equilibrio on yksi suurimmista suosikkiorkestereistamme. Tomas menetti hetkeksi äänensä kesken keikan, mutta onnistui silti hoitamaan setin loppuun asti. Valitettavasti jouduimme jättämään encoret väliin ja samalla jäi näkemättä Spiritual Frontin Simone Salvatorin vierailu lavalla. Tässä kohtaa jälleen kirosimme pitkiä siirtymiä ja ainaisia päällekkäisyyksiä, joilta ei voi välttyä näin hajallaan eri puolilla kaupunkia olevien keikkapaikkojen kanssa.

Ordo Rosarius Equilibrio

Ilman teknisiä ongelmia ei selvitty myöskään Amanda Palmerin ja Edward Ka-Spelin keikan aloituksesta. Tällä kertaa kyse oli sen verran isosta ongelmasta, että koko keikka meinasi peruuntua. Amandalle vuokrattu sähköpiano ei toiminut lainkaan ja korvaavaa laitetta etsiessä pyydettiin jopa yleisön ja muiden bändien soittajien apua. Lopulta uusi sähköpiano löytyi ja keikka saatiin käyntiin.

Amandan ja Edwardin vahvistuksena kuultiin The Legendary Pink Dotsien viulistia ja aivan käsinkosketeltavan tunnelman trio onnistui Agralle luomaan. Tämän vuoden WGT:n ehdottomia tähtihetkiä kaikkinensa.

Amanda Palmer and Edward Ka-Spel

Lauantai 3.6.

Täubchenthalille ehdimme hetkeä ennen Scary Bitchesin keikkaa. Olin luullut yhtyeen jo lopettaneen toimintansa, mutta yllätys oli iloinen, kun Scary Bitches tarjosi hyvin energisen keikan ja sai yleisönkin laulamaan mukana.

Täubchenthal on hyvällä säällä oikein viihtyisä paikka.

Täubchenthal

Täubchenthal on yksi viihtyisimmistä keikkapaikoista

Scary Bitches

Heti perään esiintyi Bloody, Dead & Sexy. Poikkeuksellisesti lavakokoonpanossa nähtiin myös yhtyeen alkuperäinen kitaristi. Bloody, Dead & Sexy rokkasi juuri niinkuin pitikin. Harmi, että jälleen piti lähteä kesken setin, jotta ehdittiin ajoissa ratikkaan ja ensimmäisten joukossa jonoon Schauspielhausille.

Bloody, Dead and Sexy

Meille koko festarin musiikillinen huippuhetki oli Spiritual Frontin akustinen esiintyminen Schauspielhausin konserttisalissa. Tällainen esitys kuuluikin ehdottomasti konserttisalipuitteisiin. Spiritual Frontin peruskokoonpanosta mukana oli vain laulaja Simone Salvatori, taustallaan viulisti, pianisti ja sellonsoittaja. Isolla valkokankaalla pyöri Rainer Werner Fassbinderin elokuva In a Year of 13 Moons ja setin jokainen biisi tuntui kuuluvan oikealle paikalleen filmin soundtrackina, vaikka elokuva valmistui jo vuonna 1978 ja biisit oli valittu Spiritual Frontin levyiltä.

Mykistävän hieno konsertti!

Schauspielhaus

Spiritual Front

Sunnuntai 4.6.

Sunnuntain ensimmäinen kiinnostava artisti oli Agralla esiintynyt She Past Away. Turkki ei ole tullut tunnetuksi dark waven tai post-punkin mekkana, mutta hyvin tyylitajuisesti turkkilaiset hommansa hoitivat. Agran ison lavan sijaan olisin kuitenkin nähnyt She Past Awayn esimerkiksi Felsenkellerissä, koska pienieleisesti esiintynyt duo ei oikein riittänyt täyttämään noin isoa estraadia.

She Past Away

She Past Away vetosi selvästi nuorempaan yleisöön.

She Past Away

Agralla oli hyvin yleisöä, vaikka oli vasta iltapäivä

Tälläkin kertaa mukana oli myös paljon perheen pienimpiä - onneksi asianmukaisilla kuulosuojaimilla varustettuina.

Uutta nousua tekevä Gene Loves Jezebel oli saanut hyvän slotin Agran isolla lavalla, mutta jostain syystä konkaribändin keikka jäi vähän vaisuksi. Hieno yhtye, mutta ilmeisesti 80-lukuinen soundi ei vedonnut nuorempaan goottiväkeen ja Agran halli oli melkoisen tyhjä Gene Loves Jezebelin esityksen aikana.

Brittien esityksen jälkeen pikavauhtia syömään ja ratikalla kohti Kohlrabizirkusta.

Gene Loves Jezebel

Ruotsin avaruussynapopin lähettiläät Android, Crull-E ja Yo-Haan, eli S.P.O.C.K. aloitti settiään juuri kun pääsimme Kohlrabizirkukselle. Hyvän tuulen poppia ja tarinoita Star Treckin maailmasta. Useasti Suomessakin esiintynyt kolmikko on aina takuuvarmaa viihdykettä lavalla, niin tälläkin kertaa.

S.P.O.C.K.

S.P.O.C.K.:in jälkeinen odotus palkittiin Peter Heppnerin soolokeikalla. Harvoin pystyy sanomaan, ettei laulaja ja nuottiteline-yhdistelmä näytä nololta, mutta entisen Wolfsheim-solistin karisma riitti ylittämään moiset ajatukset. Setti oli toimiva kokonaisuus Wolfsheimin klassikoita ja soolouran tähtihetkiä, huipennuksena The Sparrows And The Nightingales.

Tarkoitus oli lähteä vielä katsomaan Skinny Puppya, mutta jalat veivät kohti yöpaikkaa.

Peter Heppner

Maanantai 5.6.

Päivällä keskiaikakylässä osuttiin reippaaseen sadekuuroon ja Andyran keikka jäi meidän osalta hieman lyhyeksi. Musiikillinen elämys sellaista nättiä tapettia iltapäivän ratoksi.

Heidnisches Dorf-keskiaikakylässä oli tarjolla teemaan sopivan musiikin lisäksi käsitöitä ja pikku purtavaa

Heidnisches Dorf

Vesisadetta pakoon Rautatieasemalle, jossa oli esillä pieni Steampunk-näyttely. Hienoja teoksia, mutta hieman laajempi näyttely olisi varmasti avannut teemaa paremmin myös asiaan vihkiytymättömille.

Steampunk-näyttely

Näyttelyssä oli esillä myös kuvia edellisien vuosien festarivieraista.

Mielikuvitukselliset keksinnöt ovat keskeisessä roolissa.

Moritzbastein herkullinen pinaattilasagne täytti vatsan ja sitten suunnaksi Täubchenthal. Frankenstein Jenkeistä ei ollut entuudestaan tuttu, mutta ihan kelvollista rokkia soittivat. Soittajilla oli taustaa Los Angelesin death rock-scenen orkestereista, mutta jostain syystä tieto Frankensteinista oli jäänyt aiemmin huomioimatta. Yhtyeen musiikki oli yhdistelmä psychobillyä, punkkia ja death rockia ja solistin lavaliikehdintä tuki yhtyeen nimivalintaa.

Frankeinstein

Täubchenthal

Festarin viimeisen päivän kohokohtiin kuului kanadalaisen psychobillyryhmä The Creepshown esiintyminen Täubchenthalilla. Yhtyeellä on keulilla jo kolmas solisti, mutta meno ei ole laulajan vaihtumisesta huolimatta laantunut millään tapaa. Yhtyeen uusin laulaja Kendra Legaspi on karismaattisin The Creepshow-vokalisti tähän mennessä ja aktiivinen keikkailu on pitänyt huolta yhteensoiton toimivuudesta.

Loppuilta jatkui Täubchenthalin levymusiikin tahtiin Chicage vs. Dresden bileissä.

Creepshow

Taas jäi paljon näkemättä päällekäisyyksien ja keikkapaikkojen etäisyyksien vuoksi. Muun muassa The Mission, Cabaret Voltaire, Sex Gang Children, Theodor Bastard, Moon Far Away, Nikolas Schreck, The Devil and The Universe, B-Movie ja monta muuta kiinnostavaa artistia jäi odottamaan seuraavia kohtaamisia.

Teksti: Jyrki & Niina

Kuvat: Niina Helminen

Pages

Monday, October 16, 2017

Space Issues

Tuesday, October 10, 2017

Wave Gotik Treffen 2017