Sunday, June 17, 2018

WAVE-GOTIK-TREFFEN, LEIPZIG/GERMANY 2018

Torstai 17.05. Pre-partyt

Päivää ennen varsinaisen festivaalin alkua, Leipzig alkaa jo täyttyä goottiväestä ja eri puolilla kaupunkia järjestetään enemmän tai vähemmän virallisia ennakkobileitä.
Me valitsimme tällä kertaa viralliset lämmittelyt, eli heti kaupunkiin saavuttuamme ja kirjauduttuamme hotelliin, piti ihan ensimmäiseksi suunnata hakemaan rannekkeita.

Tämän kesän pre-partyt oli kaikki lähinnä konemusiikkia esiintyjiensä puolesta. Meidän mielestä kiinnostavin kattaus oli Moritzbastein ”Elektro All Stars”-nimeä kantanut konsertti. ”Elektro All Stars” koostui kahdesta soittajasta ja viidestä biisin tai parin välein vaihtuvasta laulusolistista. Mukana oli mm. Haujobbin Daniel Myer ja Covenantin Eskil Simonsson. Mieltä lämmitti kovasti Danielin cover-versio David Bowien ja Iggy Popin China Girlista ja Eskilin versiointi Human Leaguen Being Boiledista, mutta illan kovimmasta esityksestä vastasi Black Nail Cabaretin Emese Arvai-Illes, laulamalla hienot tulkinnat Desirelessin Voyage Voyagesta ja Tears For Fearsin Such a Shamesta.
Loppuilta jatkui samassa paikassa, mutta naapurisalissa tiskijukkien soittaman goottirockin parissa.

Perjantai 18.05.

Levy- ja vaatekauppakierroksen, passienhaun ja Agran markettialueen tarjonnan jälkeen oli aika perjantain ensimmäisen live-esityksen, eli The Eden House päälavalla Agra-hallissa. Heti alkuun osuikin yksi koko viikonlopun musiikkitarjonnan huippuhetkistä. Kokeneiden soittajien ja laulajien muodostama kahdeksanhenkinen yhtye kuulosti juuri niin hyvältä kuin etukäteen odotimme. Harmittavan vähän brittien esitys veti Agralle väkeä, vaikka yhtyeessä vaikuttaa nimimuusikoita mm. Fields of the Nephilimistä (Tony Pettitt), Faith and the Musesta (Monica Richards) ja Red Sun Revivalista (Rob Leydon).


 The Eden House
 The Eden House
  The Eden House
  The Eden House
  The Eden House
  The Eden House
  The Eden House
 The Eden House
 The Eden House
The Eden House
 
Agralta pikainen siirtymä taksilla Non Toxiin, jossa esiintyi Blind Passenger. Vaikka tuo ei ollutkaan osa festivaalin virallista ohjelmaa, pääsi festivaalirannekkeilla sisään ilman lisämaksua. Tai no, ehkä sisään on väärä sana, kun kyse oli ulkolavasta. Kylmä ilma verotti varmasti kävijämäärää, samoin keikkapaikan sijainti kaukana kaikista muista lavoista, mutta illan pimetessä pyrotekniikka, valot ja ilotulitukset näyttivät sitäkin paremmalta. Hyväntuulen synapoppia esittäneessä triossa vaikuttaa nykyisin myös Berliinissä asuva Two Witches-kitaristi HayDee Sparks.
Non Toxin jälkeen suunnaksi hotelli ja keräämään voimia seuraaviin päiviin.

 Blind Passenger
  Blind Passenger
  Blind Passenger
  Blind Passenger
  Blind Passenger
  Blind Passenger
  Blind Passenger

Lauantai 19.05.

Lauantaina kävimme tutustumassa näyttelyihin, ensin Egyptiläisessä museossa ja sen jälkeen rautatieasemalle meksikolaisen taiteen pariin. Ihan näkemisen arvoisia kumpikin.

 Rautatieasemalla oli piste, jossa pääsi painattamaan omiin tekstiileihin kuvia kangasväreillä.

Päivän ensimmäisestä live-esityksestä meidän osaltamme vastasi kalifornialainen Readership Hostile Täubchenthalissa. Esikuvat oli kuunneltu tarkasti ja soundi oli yhdistelmää Christian Deathista ja 45 Gravesta. Huonompiakin esikuvia on kuultu monella bändillä ja kun biisitkin oli oikeasti hyviä, samoin yhtyeen laulusolisti, niin kyllähän tätä mielikseen katseli ja kuunteli.

 Readership Hostile
  Readership Hostile
  Readership Hostile
  Readership Hostile

Täubchenthalin päivän kattaus oli muutenkin sen verran maittava, että päätimme jäädä viettämään aikaa koko illaksi. Seuraavana esiintyi post punk-orkesteri Joy/Disaster. Ihan kelpo juttu tämäkin, samoin kolmantena esiintynyt Second Still. Kumpikaan ei valitettavasti onnistunut aivan täydellisesti vakuuttamaan Readership Hostilen esiintymisen jälkeen.

Täubchentalissa on mukava viettää kesäpäivää.
 Joy/Disaster
 Joy/Disaster
 Joy/Disaster

  Joy/Disaster
  Joy/Disaster
  Joy/Disaster
 Second Still
  Second Still
  Second Still

Frank The Baptist oli jälleen kerran takuuvarmaa tavaraa. Yhtye julkaisi keikan yhteydessä uuden neljän biisin CD-EP:n ja onnistui ilmeisesti myymään sen saman illan aikana loppuun. Ainakin välispiikeistä päätellen. Ei huono suoritus tänä päivänä sekään.

 Frank The Baptist
 Frank The Baptist
 Frank The Baptist
 Frank The Baptist
 Frank The Baptist
 Frank The Baptist
 Frank The Baptist

Illan viimeisen keikan tarjosi yhdentoista vuoden tauolta (ilmeisesti) vain tämän yhden keikan ajaksi yhteenpalannut All Gone Dead. Tämä jäi vähän pettymykseksi, vaikka ihan energisen live-esiintymisen vetivätkin. Omissa muistossa painoi vain liiaksi ne vanhat keikat vuosien takaa ja ihan samaa hohdetta bändissä ei tällä kertaa ollut. Hitit soitettiin, yleisöä huudatettiin ja coverina saatiin Christian Deathia, mutta jotain jäi silti puuttumaan.
 All Gone Dead
  All Gone Dead
  All Gone Dead
  All Gone Dead
  All Gone Dead
  All Gone Dead
 All Gone Dead
 
Bänditarjonnan jälkeen pikainen vaatteidenvaihto hotellilla ja ilta jatkui aamuyöhön asti Obsession Bizarr-fetissibileissä Volkspalastilla. Saavuimme sen verran myöhään, että ohjelmatarjonta oli jo ohi ja myös paikan suurin sali oli muuttunut valtavaksi tanssilattiaksi. Jonottaan jouduimme silti ja tänä vuonna ihmetytti melkoisen väljä linja vaatekoodin suhteen. Jälkimmäinen oli erityisen ihmetyksen aihe siitäkin syystä, että pitkissä jonoissa sisäänpääsyä odotti pääosin aiempien vuosien asuvaatimuksen täyttäviä asiakkaita ihan tarpeeksi täyttämään Volkspalastin ääriään myöten.

Sunnuntai 20.05.

Ensimmäiseksi kohteeksi osui Absintherie Sixtina, jossa absintinjuomisen kyytipojaksi tarjoiltiin steampunk-orkesterien musisointia. Meidän vierailun aikana lavalla nähtiin Drachenflug. Ilmeisesti steampunk-teema esiintyi yhtyeen sanoituksissa, sillä muuta yhtymäkohtaa emme huomanneet. Mutta ihan mukavaa folk-tyylistä musiikkia yhtye silti tarjosi, eli ihan mukava päivänaloitus kaikkinensa.

 Drachenflug
 Absintin ystävällä on valinnanvaraa.
 Drachenflug
 Jokainen tahtoo tietenkin tämän kulkupelin kanssa samaan kuvaan.

Sixtinasta Moritzbasteille päivälliselle ja syötyämme jämähdimme hetkeksi terassille. Moritzbastein ”ongelma” on lähes varma tuttujen tapaaminen, eli aikaa palaa aina. Säätilakin suosi vihdoin terassilla istumista. Vaikka Moritzbasteilla olisi varmasti saanut kulumaan koko illan, piti hyvissä ajoin tehdä lähtöä kohti Schauspielhausia ja Qntalin konserttia.

 Moritzbastein keskiaikamarkkinoilla neitoa syytettiin noituudesta.
 Uljaat ritarit taistelivat neidon puolesta ja vastaan.

Schauspielhaus on teatteri, joten puitteet konserteille on todella kohdallaan. Miinuspuolena on paikan pieni yleisökapasiteetti, eli kerralla sisälle mahtuu vain reilut 600 asiakasta. Kun kyse on niinkin suositusta orkesterista kuin Qntal, jono oli jo reilua tuntia ennen konsertin alkua melkoisen pitkä ja sinne vain kiltisti jonon perälle odottamaan toivorikkaasti sisäänpääsyä. Onnistuimme varmistamaan itsellemme sisäänpääsyn ja Qntalin esiintyminen oli todellakin jonotuksen arvoinen kokemus.

 Qntal
  Qntal
  Qntal

Alussa aikataulut vähän pettivät ja melkoisesti oli teknisiä ongelmia, mutta kun vauhtiin vihdoin päästiin, konsertti kyllä palkitsi kuuntelijat.
Qntalin jälkeen mietimme jäisimmekö katselemaan vielä Rosa Crvxin esityksen, mutta lopulta jalat suuntasivat kohti ratikkapysäkkiä ja Agralle ihmettelemään illan viimeisiä keikkoja. Ehdimme sisälle saliin juuri ennen De/Visionin keikan aloitusta. Pettymys ei ollut tämäkään. Perusvarma keikka, kulkevaa synapoppia ja yleisö lauloi pyytämättäkin mukana.

 De/Vision
 De/Vision
 De/Vision
 De/Vision

Viimeisenä lavalle asteli festivaalin odotettu pääesiintyjä The Jesus and Mary Chain. Tällä kertaa lead-laulusta vastaava Jim Reid oli nostettu esiin, laittamalla koko muu orkesteri, kitaristiveli William Reidia myöten lavan takalaitaan ja ainoastaan Jim liikkuu lavan etuosassa. Taustabändi soitti hyvin, mutta sai silti biisien välissä moitteita Jimiltä ja ainakin yksi kappale keskeytettiin vähän ennen ensimmäistä kertosäettä ja rumpalin saatua huomautuksen, sama biisi aloitettiin alusta uudelleen. Alkupuolen settiin mahtui isoista hiteistä ainoastaan April Skies, mutta toki pitkän uran tehnyt yhtye joutuu kovalla kädellä karsimaan mitä mitä milloinkin soitetaan. Meille molemmille suosikkibändeihin kuuluva ja tärkeä yhtye, mutta tällä kertaa jätti hieman vaisuksi ja joskus setin puolivälissä päätettiin lähteä kohti hotellia, osin myös sen takia, että ehtii ratikkaan ja keskustaan ennen Agralta purkautuvaa yleisömassaa.

 The Jesus and Mary Chain
 The Jesus and Mary Chain
 The Jesus and Mary Chain
 The Jesus and Mary Chain
 The Jesus and Mary Chain
 The Jesus and Mary Chain

Maanantai 21.05.

Kovasti teki mieli mennä teatteriin katsomaan West Side Story, mutta jo puolitoista tuntia ennen esityksen alkua jono oli aivan valtavan pitkä ja etukäteen oli tiedossa, että ainoastaan 150 lippua olisi jaossa WGT:n kävijöille. Eli se siitä ideasta ja kaupan kautta rautatieaseman viereiseen puistoon, jossa oli alkamassa perinteinen suomalaisten puistomiitti.

Puistosta suuntima jälleen kohti Täubchenthalia. Viimeisen festivaalipäivän ensimmäinen live-esitys meidän osaltamme oli italialaisen Scarlet and The Spooky Spidersin tarjoilema setti mukavan perinnetietoista death rockia. Osui ja upposi meistä molempiin ja lisäksi yhtye näytti tosi hyvältä lavalla. Harmillisesti yhtyeellä ei ollut levyjä myynnissä.

 Scarlet and The Spooky Spiders
 Scarlet and The Spooky Spiders
 Scarlet and The Spooky Spiders
 Scarlet and The Spooky Spiders
 Scarlet and The Spooky Spiders
 Scarlet and The Spooky Spiders

Täubchenthalin jälkeen oli vuorossa Haus Leipzig ja post punkkia Silent Runnersin tapaan. Silent Runners oli kyllä kuunnellut tarkalla korvalla Joy Divisionit ja New Orderit, kuten myös uudemmat esikuvat Interpolin ja Editorsin malliin. Ihan ok keikka ja hyvin näytti riittävän suosiota.

 Silent Runners
 Silent Runners
 Silent Runners

Silent Runnersin jälkeen lavalle nousi jo 70-luvun loppupuolella perustettu brittiläinen Modern English. Yhtye ehti uransa alkupuolella levyttää legendaariselle 4AD-levymerkille. Välillä on ollut taukoakin, mutta edelleen lähti kyllä melkoisella tyylikkyydellä ja kokemuksen tuomalla varmuudella vanhojen miesten setti. Uudetkin biisit kuulostivat hyvältä ja lavalla yhtye näytti nauttivan esiintymisestä.

 Modern English
 Modern English
 Modern English
 Modern English
 Modern English
 Modern English
 Modern English
Modern English

Festivaalin päätteeksi istumaan iltaa Moritzbasteille. Ehdimme juuri sopivasti näkemään Still Patient?- yhtyeen 30-vuotis juhlakeikan. Tai ehkä tuossa oli hieman harhaanjohtavaa mainostusta, sillä yhtye toki perustettiin 1988, mutta hajosi jo 1999 ja koottiin uudestaan vasta vuonna 2012 ja silloinkin uusilla soittajilla varustettuna. Pääosin kelpo goottirockia yhtye edelleen tarjoili, vaikka ne muutamat metallisemmat biisit olisi kyllä voinut jättää soittamatta. Ei kuitenkaan mikään huono päätös Leipzigin Wave-Gotik-Treffenille vuosimallia 2018.

 Still Patient?

Teksti: Jyrki
Kuvat: Niina