***
Lumous Gothic Festival 2001-2020
- osa 2
Miksi Lumous Gothic Festival?
Olin vuosituhannen vaihteeseen mennessä jo pidempään miettinyt, että Suomen goottiväki tarvitsisi jonkun ihan oman tapahtuman. Siis mittakaavaltaan jotain normaalia bändikeikkaa tai klubi-iltaa suurempaa. Mieluimmin kesätapahtuman tai jopa oikean festivaalin. Samalla olin nettifoorumeilla seurannut, kun väki valitti että on vaikeaa tulla ”ulkopuolisena” alan bileisiin ja/tai sitä ettei löytynyt samanhenkisiä uusia ystäviä, seuraa, soittokavereita tai elämänkumppania oman scenen parista.
Koitin jo 80-luvun lopussa kahtena peräkkäisenä vuonna järjestää omaa goottifestaria, paikkana silloinkin Tampereen Klubi. Ensimmäisenä vuonna kyse oli jopa kaksipäiväisestä tapahtumasta, jälkimmäinen kerta oli ”festivaali” enää nimellisesti. Valitettavasti tuolloin goottihenkistä väkeä oli ihan liian vähän Suomessa, eikä joulukuussa sisätiloissa järjestetyt bileet oikein muutenkaan saaneet aikaan varsinaista festivaalifiilistä. Onneksi en jäänyt isoja summia tappiolle, mutta kolmatta vuotta en tuolloin enää omin voimin uskaltautunut kyseisiä festejä järjestämään.
Tätä kirjoittaessa löysin kuitenkin City-lehden artikkelin tuosta ensimmäisestä Goottifestarista vuosimallia 1989. Pisteet niille jotka tunnistavat kuvan henkilön (joka vastasi kanssani festivaalien järjestelyistä ja vaikuttaa edelleen aktiivisesti goottirockin parissa, ei tosin asu enää Tampereella).
Kesällä 2001 ympärilläni oli vihdoin nippu samasta aiheesta innostunutta väkeä ja Lumouksen avulla idea kotimaisesta goottifestivaalista sai uuden mahdollisuuden, kiitokset siitä Afterhoursille, Club Schattenille ja Dusk Clubille.
Lumousta perustettaessa oli siis kyseessä taustoiltaan ja tavoitteiltaan kovin sekalainen ryhmittymä scenen aktiiveja, joten kerron tässä ainoastaan omista mietteistäni ja ideoistani, muilla saattoi olla tuolloin eri tavoitteet kuin minulla.
Minulle festaroinnissa oli tärkeintä yhteinen hauskanpito ja samanhenkisten ihmisten tapaaminen. Siksi tarvittaisiin useamman päivän mittainen tapahtuma. Sellainen mihin se itsensä ”ulkopuoliseksi” kokeva ensikertalainenkin voisi tulla aluksi vähän fiilistelemään, kuuntelemaan musiikkia ja katsomaan millaista jengiä paikalle on saapunut. Sitten seuraavana päivänä mahdollisesti ohimennen moikata jotain edellisenä iltana bileissä näkemäänsä tyyppiä, sattumalta törmätä marketissa tai mennä vaihtamaan muutaman sanan vaikka edellisen illan esiintyjistä ja viimeistään sunnuntaina voisi sitten jo jutella pidempäänkin, päätyä ehkä samoille jatkoille tai ainakin vaihtaa yhteystietoja keskenään.
Osallistumiskynnyksen laskemiseksi mahdollisimman alas piti festarilla olla myös ilmaista ohjelmaa, niin keikkojen kuin oheistapahtumien osalta. Siihen pystyttiin pääosin siksi etteivät järjestäjät tehneet festaria rahan takia vaan itsekin talkoilemalla yhteiseksi hyväksi ja varsinkin ensimmäisinä vuosina ainakin minulta paloi aika hyvä määrä omaa rahaa laitteisiin ja järjestelykuluihin.
Koska tavoite oli saada paikalle koko scene kerralla, piti miettiä tekemistä niillekin gooteille joille musiikki ei ollut se ykkösjuttu. Siksi Lumouksessa nähtiin vuosien mittaan (niiden taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa jotka kulloinkin oli käytettävissä) näyttelyitä, leffoja, runomatineoita, piknikkiä, luentoja, kirjanjulkistusta, dark markettia ja muuta alakulttuuriin kuuluvaa oheistoimintaa. Toki niitä keikkoja ja tiskijukkiakaan unohtamatta. Elämyksiä laidasta laitaan.
Henkilökohtaisesti olen nähnyt vuosien mittaan niin valtavat määrät bändejä, että lasken ne lähinnä festivaalin ”bonukseksi”. Kunnianhimoisesti halusimme silti koota ohjelmiston ”jokaiselle jotain”-periaatteella, jotta saisimme mahdollisimman monen alakulttuurimme eri tyylilajien edustajan kiinnostumaan tapahtumasta. Näin jälkikäteen ymmärrän sen olleen typerin idea ikinä, mutta jälkeenpäin on aina helppoa olla viisas ja toisaalta kerran päätetyllä linjalla sitten jääräpäisesti puskettiin loppuun asti.
Idea nelipäiväisistä goottien kokoontumisajoista ei ole vieläkään menettänyt tarvettaan. Kahdenkymmenen vuoden aikana Lumouksessa nähtiin kymmeniä hienoja keikkoja, moni saattoi nähdä festivaalillamme juuri sen suurimman suosikkinsa lavalla tai löysi uusia lempibändejä ja sai tanssia jalkansa kipeäksi tiskijukkien tahdittamana, mutta tärkeimmän työn yhteisen scenemme eteen festivaali teki silloin kun Lumous onnistui auttamaan ihmisiä luomaan uusia kaverisuhteita, sai alulle uusia bändejä tai yhdisti yhdenkin uuden goottipariskunnan.
- Jyrki Witch
No comments:
Post a Comment