Lumous Gothic Festival 2001-2020, osa 15

Lumous Gothic Festival 2001-2020

- osa 15: Säätämistä ja tekniikkanillitystä, pt. 2

 

Olin pitkään miettinyt erään bändin tuomista Lumoukseen, Berliinissä asuessa olin lisäksi tutustunut yhteen bändin soittajista ja tultiin hyvin juttuun. Ikävä kyllä bändin management-diili ei mahdollistanut keikkojen myymistä ns. omaan laskuun, eli väliin änkesi myös yhtyeen manageri/keikkamyyjä. Vuosien varrella on tullut kantapään kautta opittua että se on pienen järjestäjän kannalta aina virhe. Managerit ja keikkamyyjät haluavat kuitenkin oman osuutensa, eli keikkapalkkio nousee välittömästi ja vaatimuslistaan voi huoletta lisätä kaikkea "kivaa", kun ei olla itse soittamassa ja keikkapaikalla kasvotusten järjestäjän kanssa. 

Toki minäkin tiedän että nuo klassikot tyyliin "tietynväriset m&m suklaat pitää eritellä pois" on laitettu raideriin lähinnä siksi että saadaan tarkastettua onko järjestäjä ylipäätään lukenut läpi koko listaa.

Heti kärkeen kyseinen manageri ilmoitti bändin vaativan paineaidat lavan eteen puolentoista metrin päähän lavasta ja neljä järjestyksenvalvojaa lavan ja turva-aidan väliin. Klubilla ei paineaitoja ollut omasta takaa, joten neuvottelemaan asiasta managerin kanssa. Koitin selittää Klubilla esiintyneen ilman turva-aitoja niin maailmantähdet Soulflysta Bob Marleyn Wailersiin kuin myös scenebändit KMFDM, Laibach, Him, Die Krupps ja monet muut. Ei käynyt selityksestä, joten etsimään turva-aitaa vuokralle. 

Tampereen Kaupungilta sellaiset löytyi, mutta tuntivuokralla ja itse molempiin suuntiin roudaten, eli apukäsiä tarvittaisiin ja hintaa kertyisi.

Sitten peliin tuli Klubi, joka ilmoitti että näillä infoilla tarvitsisi palkata illaksi lisää järkkäreitä ja koska lavan etureunan leveys on 10 metriä ja vaatimus turva-aidasta vie sisältä tilaa useita neliöitä, pitää illan yleisökapasiteettia laskea, eli kulut lisääntyisi mutta lipputulot laskisivat.

Ilmoitin managerille että perutaan siis koko keikka. Välittömästi äänensävy muuttui eikä aitaa enää tarvittukaan. Lavajärkkärien määräkin kohtuullistettiin kahteen, joista Klubi lupasi maksaa toisen ja toinen jäi meidän hommattavaksi.

Alkoi vääntö rumpusetistä. Haluttua settiä ei löytynyt keneltäkään tutulta, eikä muut vaihtoehdot kelvanneet. Vastaus oli kaiken aikaa, että vuokratkaa tarvittava setti. Kyselin haluttua settiä tällä kertaa myös Helsingin Backline rentalista, mutta kesäfestarikaudella ei kyseistä mallia löytynyt heiltäkään ja epäilivät ettei niitä ole kovin montaa Suomessa ylipäätään, eli tuskin löytyisi vuokralle muualtakaan. Manageri ei uskonut selitystäni, mutta muutaman turhautuneen viestin jälkeen sain kakkosvaihtoehdon. Valitettavasti sellaistakaan ei löytynyt mistään ja tässä vaiheessa alkoi olla sukset pahemman kerran ristissä managerin ja minun välillä.

Kyseinen herrasmies ei millään suostunut uskomaan minun puhuvan totta ja kaiken aikaa festari lähestyi ja pääesiintyjä puuttui.

Hammastenkiristelyn saattelemana sain vielä kolmannen vaihtoehdon. Vaan eipä löytynyt aivan yksi yhteen sitäkään settiä. Helsingin Backline rental tarjosi kuitenkin "melkein oikeaa", joten sillä mentiin enkä kertonut totuutta managerille. Lisäkuluja ja logistiikkasäätöä toki tämäkin meille tiesi.

Onneksi muut tarvittavat soittimet löytyi lähipiiristä, joten jatkettiin diilin vääntämistä.

Yhtyeen hospitality raideri, eli tarjoiluiden osuus oli melkoisen mittava, mutta pienen mietinnän jälkeen päätimme hyväksyä listan.

Päästiin kohtaan äänentoisto- ja valokalusto. Manageri lähetti meille listan millainen valojärjestelmä ja PA tarvitaan ja millaisen miksauspöydän ja mitkä efektilaitteet yhtyeen oma miksaaja haluaa käyttöönsä. Ilmoitin vastapalloon meidän vuokraavan venuen heillä tarjolla olevine laitteineen ja oheen liitin Klubin tekniikkalistan. https://tullikamari.net/fi/klubin-tekniikka

Managerin vastaus ei yllättänyt. Tämä ei ole keskustelukysymys, vaan hänen lähettämällään listalla pitää operoida ja puuttuvat laitteet on vaihdettava vaaditun tekniikkaraiderin mukaiseksi. Piste.

Rumpu-episodista oppineena päätin välttää vääntöä ja laitoin viestiä suoraan bändille ja kysyin pystyttekö vetämään Klubin tarjoamilla laitteilla ja jäin odottamaan vastausta.

Kului pari päivää ja sähköpostiin kolahti huomattavan tylyyn sävyyn kirjoitettu viesti yhtyeen managerilta. ”Että mitä helvettiä, miksi olen kirjoittanut viestiä suoraan bändille. Hyväksy se tosiasia että minä olen bändin manageri!”

Haukkui minut lisäksi todella epäammattimaiseksi ja ilmoitti että keskustelu keikasta päättyy välittömästi, mikäli vielä kerrankin aion ohittaa hänet viesteilystä.

Pyytelin asiaa anteeksi ja rauhoittelin muutaman viestin ajan tilannetta. Kaikeksi onneksi keikkapäivä alkoi lähestyä myös bändin kannalta, joten diili piti viimeistellä kuntoon ettei managerilta mene rahat ohi suun. Lopulta manageri ilmoitti bändin pärjäävän Klubin laitteilla ja saatiin vihdoin nimet sopimuspaperiin.

Bändin kanssa kaikki sujui ongelmitta matkoista majoituksiin ja kun vihdoin keikkapäivänä esittelin bäkkärillä raiderissa pyydettyjä tarjoiluja ja valitin etten kiireessä ollut ehtinyt käydä hakemassa torilta mansikoita, vaan otin niiden tilalle rasiallisen kiivejä oli vastaus lähinnä huvittunut, ”mitä hittoa, onko meillä raiderissa mansikoita, kuka meistä niitä syö ja kuka on laittanut Jyrkin juoksemaan mansikoiden perässä?”

Kaiken säätämisen keskellä unohdin hommata sen ylimääräisen lavajärkkärin ja tajusimme asian keikan jo alettua. Onneksi minulla oli järjestyksenvalvojan kurssit käytynä ja lupakorttikin lompakossa mukana, eli hyppäsin itse toiseksi järkkäriksi lavan reunalle eikä siitäkään siis tullut valitusta edes jälkikäteen managerin suunnalta.

Oppirahoja nuokin ja onneksi pääosin onnistuimme buukkaamaan artistit suorilla diileillä ilman keikkamyyjiä. 

- Jyrki Witch