Lumous Gothic Festival 2001-2020, osa 8

Lumous Gothic Festival 2001-2020 

- osa 8 

Hospitality rider- kunniamaininta : Claus Larsen (Leæther Strip / Klutæ)

 

Jos on bändien tekniikkaraiderit usein melko hankalia toteuttaa, niin turhan moni artisti sortuu ylilyönteihin myös muiden vaatimustensa suhteen. Internetin ihmemaailma on tuonut kaikkien näkyville isojen maailmantähtien hospitality riderit ja sellainen on sitten mukava ottaa copy/paste-tekniikalla oman bändin käyttöön. Parhaissa (tai pahimmissa) tapauksissa ei ole suotta vaivauduttu edes korjaamaan orkesterin tai järjestäjälle lähetettävän pdf-filen nimeä vaan tarjoilujen osalta järjestäjä saa nähtäväkseen vaatimuslistan jonka otsikkona on jotain tyyliin ”Laibach European Tour 2016” tai ”For Fields of the Nephilim - Club Venues”, vaikka festarille olisi oikeasti saapumassa esiintymään joku keskikokoinen orkesteri jostain Keski-Euroopasta.

Kansainvälisten isojen toimijoiden kertomukset ”M&M-suklaista joista pitää erotella ruskeat pois”, sävy sävyyn esiintymisvaatteiden kanssa olevista backstagen wc-kalusteista tai jostain tietynmerkkisestä pullovedestä (jota ei tietenkään myydä artistin kotimaan ulkopuolella) eivät ole keksittyjä tarinoita ja vaikka ihan näillä kierroksilla ei meille ole onneksi vaatimuksia lähetetty, niin välillä on silti esitetty aika naurettavia toiveita. Niistä kerron lisää joskus myöhemmässä vaiheessa.

Usein hospitality rider on lisäksi niin mittava ettei tavallinen 3-4 hengen kokoonpano ehtisi millään syödä ja juoda kaikkea yhden päivän aikana tai ainakaan pystyisi enää sen jälkeen ryömimään lavalle ja esittämään täysipainoista keikkaa.

Valitettavan usein näitä täysin överiksi vedettyjä vaatimuksia esittää nuoret nousussa olevat artistit, mutta kyllä vastaavia ylilyöntejä näkee tasaisesti jo urallaan pidemmälle ehtineillä muusikoillakin.

Onneksi on poikkeuksia, kohtuullisen nimekkäitäkin artisteja, joilla neste ei ole ainakaan tuon suhteen noussut nuppiin. Järjestäjän näkökulmasta tuollaiset artistit ovat aivan kullanarvoisia.

Tässä kohtaa erityisen kunniamaininnan ansaitsee Leæther Stripin / Klutæn Claus Larsen.

Kun keskustelimme Leaether Stripin ensimmäisen vierailun edellä tekniikka- ja tarjoilupuolesta, kysyin aluksi miehen tarpeita nestetankkauksen osalta.

- Saako siellä olutta? (Tarvittavaa määrää tai olutmerkkiä mies ei erikseen millään lailla täsmentänyt.)

- Ok, saa toki. Entä onko toiveita eväiden suhteen, erityisruokavalioita tai allergioita?

- Minä olen iso poika, syön kiltisti mitä vaan. Ja kaiken.

Ei lisättävää aiheeseen. Siihen on monta syytä miksi väki rakastaa Clausia.

-Jyrki Witch

PS. Olin eräänä vuonna oman bändin kanssa esiintymässä Puolan Castle Party -festivaalilla ja herra Larsen huomasi minut ja niinikään Lumouksen tiimissä vaikuttaneen Niinan istumassa nurmikolla yleisön puolella aluetta. Claus lähti kulkemaan bäkkäriltä meidän suuntaan ja onnistui matkalla vahingossa kaatamaan jonkun yleisön edustajan oluttuopin, joka oli siinä nurmikolla pystyssä. Kohteliaana miehenä Claus pyysi asiaa anteeksi, kaivoi taskustaan hinnan uuteen oluseen ja kysyi onko kaikki ok, mikäli hän korvaa kaatuneen oluen. Arvostan elettä ja herra Larsenia kovasti!

***

Claus Larsen/ Leæther Strip, valokuva: Ari Rantanen