Wednesday, November 18, 2026

21.-25.05.2026 Wave-Gotik-Treffen 2026, Leipzig, Saksa

 


21.-25.05.2026
Wave-Gotik-Treffen 2026
Leipzig, Saksa

Tulevan kevään 2027 WGT aloitti artistikatraansa paljastukset, joten tässä kohtaa on hyvä muistella hieman tämän vuoden festivaalin satoa.

Altar de Fey

Torstai 21.5.

Toukokuussa oli jälleen ajankohtaista suunnata kohti Saksaa, kun järjestyksessään 33. Wave-Gotik-Treffen juhlittiin Leipzigissa.

Aikatauluja helpottaa kovasti, kun pääsee lähtemään reissuun aamulennolla suoraan Tampereelta. Kotoa vartin ajomatka kentälle, Pirkkalan kentällä turvatarkastukset ja muut muodollisuudet sujuu nopeasti ja koneenvaihto Riikassa onnistuneesti puolessa tunnissa, joten oltiin jo aamiaisaikaan Berliinissä. Aamujunissa on paremmin tilaa kuin puolen päivän jälkeen liikkuvissa, joten ei tarvinnut varailla edes paikkalippuja.


Ensin laukut hotellille, sitten suunnaksi Leipzigin eläintarha. On luultavasti hienoin eläintarha, missä olen vieraillut ja tuolla mennään myös mahdollisimman pitkälti metodilla "eläimet ensin". Valitettavasti joskus eläintarhoissa jää paska fiilis eläinten puolesta, mutta tuolta poistuimme pitkän kierroksen jälkeen hyvillä mielin.


Eläintarhan jälkeen ratikkareissu hakemaan Agralta rannekkeet. Festivaalin rannekkeiden vaihtopisteitä on myös Moritzbasteilla ja rautatieasemaa vastapäätä puistossa, mutta lehdistörannekkeet on aina pakko hakea Agralta, mikäli aikoo osallistua torstain ohjelmatarjontaan.

Tarkoitus oli mennä illalla joko Moritzbasteille tai johonkin muuhun WGT warm up-tapahtumaan ja lopuksi ehkä Dark Floweriin, mutta matkaväsymys iski ja päädyimme suoraan hotellille. No, ei huono vaihtoehto sekään, jaksaisi sitten paremmin neljä seuraavaa festaripäivää.

Perjantai 22.5.

Aamupäivällä ensin takaisin Agralle hakemaan lehdistöpassit ja kuvauslupa, kun saksalaisella täsmällisyydellä nuo täytyy tietenkin hakea eri paikasta kuin torstaina noutamamme rannekkeet ja passit saa noudettua vasta perjantaista alkaen. Tuli sitten samalla reissulla kierrettyä Agran markettialue ja suoritettua muutamat levy- ja vaateshoppailut. Agralta lähtiessä suunnaksi keskiaikakylä Heidnisches Dorf.


Heidnisches Dorfin ulkopuolelle puistoon oli tullut uusi markkina-alue suoraan sisäänkäyntiä vastapäätä. Muutamia kojuja, ruokapisteitä, juotavaa ja yksinäisen trubaduurin keikka neljälle katsojalle. Näiden lisäksi oli tarjolla hauska käsivoimin veivattava karuselli.



Uusi alue oli nopeasti nähty, joten siirryimme Heidnisches Dorfin muurien sisäpuolelle.

Ulkolavalla esiintyi Heimataerde. Ei tule tällaista normaalisti kuunneltua, mutta yhtyeellä oli lavalla selvästi hyvä meininki, joten mekin haimme tuopit kirsikkaolutta ja jäimme muutaman biisin verran kuuntelemaan juomalauluja. Heimataerde ei onneksi ollut mitään säkkipilliheviä, jota useimmat Heidnisches Dorfin artistit yleensä edustavat, vaan konepohjilla tehtyä tanssittavaa musiikkia. Kait yhtyeen sanoituksissa oli jotain keskiaikaan viittaavaa tai pakanismia tai vastaavaa tematiikkaa, kun keikka oli Heidnisches Dorfin lavalle buukattu. Ainakin saksalaiset tanssivat ja lauloivat (ja joivat olutta).


Lyhyt kävelymatka takaisin Agralle katsomaan päälavan loppuillan tarjontaa. Das Ich ja Solar Fake jäivät tällä kertaa väliin, mutta olimme ajoissa valmiina Kim Wilden keikkaan. Olin nähnyt kyseisen artistin edellisen kerran vuonna 1990 Tukholman Olympia-stadionilla David Bowien lämppärinä, joten oli jo korkea aika päivittää käsitys Kim Wilden nykyisestä lavakunnosta. 80-luvulla suosionsa kultapäivinä en olisi edes ihmetellyt täyteen pakkautunutta Agra-hallia, mutta ilmeisesti Wilde on edelleen todella iso nimi Saksassa. Agra-halli oli aivan tungoksessa ja myöhemmin kuulimme, etteivät kaikki halukkaat edes mahtuneet paikalle, vaan sisäänpääsy oli keskeytetty jossain vaiheessa keikkaa.


Kim Wilde

Keikka lähti vähän vaisusti. Kim Wilden ääntä ei tahtonut kuulua ensimmäisen biisin aikana, mutta sinkkubiisi You Came sujui jo paremmin ja viimeistään Cambodia sähköisti tunnelman. Setti koostui lähinnä 80-luvun alun hittiputkesta ja tuskin kukaan valitti kuullessaan Chequered Loven tai Water on Glassin. Setti päättyi The Supremesin jenkkilistojen ykköshittiin vuodelta 1966, eli You Keep Me Hangin' On, josta Kim Wilde sai myös itselleen maailmanlaajuisen hitin 20 vuotta myöhemmin.



Kim Wilde

Encorena ensin Depeche Moden Enjoy the Silence ja viimeisenä varmasti kaikkien eniten odottama Kids in America.


Hyvä keikka, tosin miksaaja oli pariin otteeseen hieman hukassa, kun messuhallin kaikkiin osiin ei oikein Wilden ääni kuulunut. Onneksi taustalaulusta huolehtinut Kimin veljentytär Scarlett Wilde korjasi tilannetta vahvalla lauluäänellä.



Kim Wilden jälkeen väki Agralla väheni bändi kerrallaan, mikä oli ainakin minusta kovin yllättävää, sillä seuraavaksi lavalle asteli Einstürzende Neubauten.

Rumpusetti Einstürzende Neubautenin tapaan.

Vaikka Einstürzende Neubauten on ehdottomasti legenda ja Saksassa kotikentällään, ei Agran iso halli todellakaan ollut keikkapaikkana paras mahdollinen Neubautenille. Yhtyeen tummanpuhuva ja pelkistetty musiikillinen ilmaisu olisi vaatinut paremman akustiikan, jotta kaikki nyanssit olisi saatu kuuluville.



Myös yhtyeen lava-asetelma ja valosuunnittelu kärsivät ison hallin olosuhteista. Ehkä 80-luvun Einstürzende Neubauten peltitynnyreineen ja rälläköineen olisi toiminut tuolla yhtyeen nykyistä taiderock-linjaa paremmin. Valosuunnittelussa oli esillä korostetusti laulusolisti Blixa Bargeld, joka oli valaistu dramaattisesti lähestulkoon pelkillä alavaloilla. Muutoin lavasteena oli yksivärinen valkoinen kangas taustalla ja sitä vasten heijastetut valot. 
 


Ei keikka millään muotoa silti pettymys ollut. Bändi oli hyvässä vedossa, mukana lavalla edelleen kaikenlaista sälää ja setti kokonaisuutena hyvin koottu. Mutta seuraavalla kerralla toivoisin taas pääseväni näkemään livenä jossain yhtyeen soundimaailmaan sopivammassa ympäristössä.

Einstürzende Neubauten

Anja Huwe/ Xmal Deutschland

Einstürzende Neubautenin jälkeen lavalle asteli ainakin minulle festivaalin odotetuin artisti, jo vuonna 1980 perustetun saksalaisen post-punkin pioneeribändi Xmal Deutschlandin solisti Anja Huwe. Nykyisessä yhtyeessä ei enää muita kyseisen orkesterin soittajia ole mukana, mutta illan setti oli koottu pääosin Xmal Deutschlandin tuotannosta ja todellakin toimi.



Anja Huwe/ Xmal Deutschland

Aivan ehdottomasti illan paras keikka, vaikka nuo edelliset esiintyjät olivat jo omalta osaltaan nostaneet riman korkealle. Anja Huwen ääni on säilynyt hyvin ja nykyinen bändi soitti vanhatkin biisit juuri kuten pitikin.



Encoren alkaessa lähdettiin ruuhkaa pakoon, eli pikakävely ratikkapysäkille, suunnaksi keskusta ja Moritzbastei. Kuten niin usein ennenkin, päädyimme illan päätteeksi Moritzille tapaamaan tuttuja, otimme parit juomat terassilla ja sitten hotelliin nukkumaan.

Lauantai 23.5.

Täubchenthal

Melkein joka vuosi WGT:ssä ainakin yksi ilta, yleensä useampia kuluu Täubchenthalin pihapiirissä. Kyseiselle klubille on yleensä buukattu perinteistä kitarapainotteista goottirockia, post-punkkia ja deathrockia. Paikassa on myös iso sisäpiha ja yleensä täällä tapaa varmimmin samanhenkisiä tuttuja ympäri maailmaa. Tällä kertaa perinteinen Täubchenthal-päivä osui lauantaille.


Astari Nite

Ohjelmatarjonnan aloitti Astari Nite. Tiesin yhtyeestä etukäteen vain nimen ja hämärästi muistin kuulleeni biisin Bowie in Daydreams. Laulajalla oli sellainen elokuvista tuttu ”boheemin runoilijan look” ja samaa kuvastoa tukevat esiintymismaneerit. Ihan ok rokkibändi kaikkinensa, välillä tuli mieleen kotimainen UltraNoir. Keikan loppupuolella siirryimme Täubchenthalin sisäpihalle nauttimaan kesästä ja katsomaan näkyisikö tuttuja.

Astari Nite
Nox Novacula

Seuraavana lavalle nousi Nox Novacula, deathrock-orkesteri Seattlesta. En ollut kuullut ennen WGT:tä bändistä yhtään mitään, vaikka yhtye on perustettu 2017 ja musiikkityyli on sellainen, jota pyrin seuraamaan.
 




Ei missään tapauksessa kaikkein kliseisintä deathrockia, vaan ehkä enemmän post-punkkiin kallellaan. Varsinkin laulusolisti Charlotte Blythe oli todella energinen livenä ja bändillä useampia oikeasti hyviä biisejä. Uusin albumi Feed the Fire oli pakkohankinta keikan jälkeen. Vahva suositus mennä katsomaan livenä.

Nox Novacula
Altar de Fey

Deathrockilla jatkettiin seuraavankin esiintyjän osalta, mutta nyt mentiin ihan kyseisen genren varhaisiin vuosiin, ainakin bändin historian osalta. Altar de Fey on perustettu jo 80-luvun alkupuolella San Franciscossa ja ehti uransa alkuvaiheissa keikkailla mm. Christian Deathin ja 45 Graven kanssa. Tuolloin äänitetyt demot näkivät tosin päivänvalon vasta vuonna 2015 ja yhtye jäi ensimmäisinä vuosinaan aikalaisiaan tuntemattomammaksi.



Uuden laulajansa Jake Houtin liityttyä bändiin vuonna 2012 on Altar de Fey ollut aktiivisempi niin studiossa kuin keikkailussakin. Sen verran hyvä keikka, että levy tuli ostettua näiltäkin.

Altar de Fey
Frustration

Ranskalainen Frustration oli myös positiivinen yllätys. Ei tunnettu entuudestaan tätäkään bändiä. Visuaalinen vaikutelma oli todella outo, bändi näytti lähinnä joltain peruskoulun opettajien harrastebändiltä. Jäin pariin kertaan miettimään keikan aikana, mitä kukin soittajista opettaisi koulussaan, jos näin olisi. Mutta yhtye toimi musiikillisesti aivan tajuttoman hyvin. Tyylillisesti liikuttiin uuden aallon ja 77-punkin välimaastossa. Kaikkinensa oikein viihdyttävä orkesteri.



Frustration

UK Decay

Täubchenthalin lauantain livetarjonnan päätti Brittien post-punkin legendat, UK Decay. Jo 70-luvun lopussa perustettu yhtye oli ensimmäisiä, joiden musiikkia kuvatessa mukaan liitettiin maininta ”gothic”. Komeasti vanhat herrat (ja vuodesta 2014 mukana ollut taustalaulaja Kyia Links) edelleen jaksoivat paahtaa. Yhtyeen kultavuosilta ja debyyttialbumin For Madmen Only aikakaudelta mukana on edelleen ydinryhmä, laulusolisti Abbo, kitaristi Steve Spon ja basisti Edwin "Twiggy" Branch.



UK Decay

Emme jääneet enää keikkojen jälkeen jatkamaan iltaa yöbileisiin, emmekä lähteneet Kuppelhallen fetish bileisiin, vaan hotelli kutsui.

Ikävä kyllä näkemättä jäi Hateful Chains Moritzbasteilla, kuten myös mm. Rosa Crux, Grausame Töchter, Patenbrigade: Wolff, Ataraxia ja Rome, mutta Leipzigissa on pitkät välimatkat klubilta toiselle ja tällä kertaa mentiin rokkibändien tahdissa koko ilta.

Sunnuntai 24.5.


Sunnuntaina aamupäivällä ensin kohti Heidnisches Dorfia ja tutkailemaan ruokatarjontaa. Safkaamisen taustamusiikkina ulkolavalla soitti suomalainen Vermilia. Pakko myöntää, että tuollainen pakanametalli ei lähde kyllä yhtään. Syötiin ja poistuttiin nopeasti kohti seuraavaa osoitetta.

Agralla tehtiin ensin uusintakierros markettialueella. Vaikka myyjien määrä on vähentynyt huippuvuosista, sai aluetta kiertäessä taas aikaa kulumaan ja missasimme Augerin keikan. Toki yhtye on tullut nähtyä niin Whitbyssa Briteissä, kuin Lumouksessa ja WGT:ssäkin.



Corpus Delicti

Kun Corpus Delicti teki muutama vuosi sitten paluun keikoille ja esiintyi myös WGT:ssä 2023, niin lavaksi oli valikoitunut yhtyeen kiinnostavuusarvoon nähden aivan alimitoitettu Täubchenthal. Siellä toki mielellään keikkaa seurasi, mutta varmasti moni jäi salin ulkopuolelle ja tällä kertaa yhtye oli nostettu päälavalle. Täubchenthalin veto oli intiimimpi ja vuosien odotuksen arvoinen, mutta hyvin bändi rokkasi nyt kolme vuotta myöhemmin myös messuhallissa ja onnistui esiintymisellään täyttämään Agran ison lavan.




Settiin oli lisätty kuusi biisiä comebackin jälkeisen Liminal -albumin materiaalia, mutta toki mukana oli mm. klassikkobiisit Noxious (the Demon’s Game), Twilight, Patient ja Saraband.


Clan of Xymox

Myös Clan of Xymox oli uusinut settiään sitten edellisen näkemämme keikan pari vuotta aiemmin. Vaikka tälläkin kertaa aloituksena kuultiin debyyttisinglen B-puoli Stranger ja perinteiseen tapaan keikka päättyi saman kiekon A-puolen biisiin A Day, sekä eri puolille settiä ripotellut joka keikan pakolliset isot biisit Jasmin and Rose, Emily, Loneliness ja She, oli koko setti muilta osin aivan eri kuin viimeksi. Uusimmalta albumilta Exodus oli mukaan kelpuutettu ”nimibiisi” X-Odus ja Blood of Christ, sekä aivan keikan loppupuolella vielä toistaiseksi julkaisematon biisi Fire.




Tasaisen varmaa työtä, kuten aina. En muista montako kertaa olen yhtyeen nähnyt, ollaan jaettu joskus yhteisellä keikalla lavakin Prahassa, mutta menen silti katsomaan uudestaan aina kun vain mahdollista.

Clan of Xymox

Clan of Xymoxin jälkeen olisi Agralla ollut vuorossa supersuosittu She Past Away. Pidän yhtyeen levyistä todella paljon, mutta kaksikon staattinen lavaesiintyminen ja Agran iso lava ei ole paras mahdollinen yhdistelmä keikkakokemuksena. Ymmärrän hyvin, miksi yhtye esiintyy juuri Agralla, koska nykyisessä suosiossaan läheskään kaikki fanit eivät mahtuisi esim. Täubchenthalin saliin, mutta totesimme jo edellisellä kerralla yhtyeen esiinnyttyä Agran lavalla, että katsoisimme keikkaa mieluummin jossain klubiolosuhteissa. Eli vuorossa oli siirtyminen toisaalle.

Parkschloss

Tänä vuonna oli uutena WGT-keikkapaikkana lisätty Parkschloss Agran puiston toisella laidalla, kävelymatkaa messuhalleilta noin kymmenkunta minuuttia puistokäytävää pitkin. Todella idyllinen kaksikerroksinen kartanomainen rakennus. Paikassa on kaksi lavaa, yksi kummassakin kerroksessa. Tai oikeastaan ei voinut puhua lavasta, sillä ainakin alemmassa kerroksessa kyseessä oli vain syvennys seinässä ja bändiä näki esiintymässä lähinnä ne henkilöt, jotka saapuivat ensimmäisten joukossa paikalle.

The Devil & the Universe

Mukava lisä WGT:n mestoihin tuo Parkschloss kaikkinensa on, sillä tällainen pieni ja intiimi tila sopii monelle hieman pienemmälle yhtyeelle oikein mainiosti ja erityisesti akustiset keikat varmasti toimisivat tuolla paremmin kuin isoissa saleissa. Me päädyimme paikalle katsomaan The Devil & the Universen keikkaa ja onneksi olimme ajoissa liikkeellä, joten pääsimme melkein eturiviin, eikä yhtyeen esiintyminen jäänyt pelkkien kuulohavaintojen varaan. The Devil & the Universe oli jälleen tasaisen hyvä ja keikan jälkeen piti käydä täydentämässä levyhyllyä ja paitavarastoa yhtyeen fanituotetiskillä.

The Devil & The Universe

Jäimme keikan jälkeen vielä Parkschlossin viihtyisälle terassille hetkeksi nauttimaan lämpimästä sunnuntain iltapäivästä, sitten uudestaan tuo kävelyretki puiston halki takaisin messuhallille.

London After Midnight

Agran lavalla sai vuoron London After Midnight. Olen jo 90-luvun alkupuolelta saakka pitänyt yhtyeen levytetystä tuotannosta, mutta keikat ovat aina jääneet vähän vaisuiksi. Tämä oli jo kolmas WGT, kun näimme yhtyeen Agrassa. Olin etukäteen hieman epäileväinen keikan toimivuudesta, mutta ihan hyvän keikan kuitenkin soittivat. Biisit ja taustavideot toki olivat lähestulkoon samat kuin aiemmilla kerroilla, mutta siihen selityksenä lienee London After Midnightin levytetyn materiaalin vähyys, viimeisin studiolevy on vuodelta 2007, sitä edellinen ilmestyi kymmenen vuotta aiemmin ja ylipäätään studiolevyjä on kolme (sekä kaksi kokoelmaa), joten paljoa ei ole mistä ammentaa. Yleisö oli tyytyväisiä, kun sai kuulla mm. suosikkibiisit Psycho Magnet, Kiss, Spider and Fly ja Sacrifice. Videoita oli päivitetty sen verran, että kehoittivat fanejaan äänestämään, mikä on aina suositeltava asia.

Illan pääesiintyjänä olisi ollut Lacrimosa, mutta tässä vaiheessa suuntasimme jo kohti ratikkapysäkkiä ja jatkamaan iltaa keskustassa. Moritzbastei kutsui jälleen ja tälle illalle olimme sopineet tapaavamme tuttuja, joista ensimmäisenä oli vuorossa Spiritual Frontin Simone Salvatori. Yksi WGT:n parhaista puolista on mahdollisuus nähdä viikonlopun aikana ystäviä maailmalta, kun esiintymässä on niin iso joukko artisteja useista eri maista. Loppuilta kuluikin mukavasti, kun tavattiin tuttuja, joita ei oltu taas hetkeen nähty.

Maanantai 25.5.

Suomalaisten perinteinen puistomiitti

Maanantain aloitti perinteinen Suomimiitti rautatieaseman puistossa. Istuttiin piknikillä ja kerrattiin viikonlopun tapahtumia muiden suomalaisten kesken. Puistosta väen hajaantuessa kuka mihinkin suuntaan, päädyimme sitten pienemmällä porukalla ensin yhdessä syömään ja sitten kohti Volkspalastia.


Job Karma

Ehdimme paikalle juuri kun Job Karma aloitti settiään ison salin puolella. Hieno "giger"-tyylinen mustavalkoinen taustavideo tuki hyvin yhtyeen dark ambient -äänimaisemaa. Pariin otteeseen oli myös livenä esitetyt vokaalit, mutta muutoin kaksikko tuntui katoavan pimeyteen ja lavapreesens olisi kaivannut muitakin elementtejä kuin läppärin tuijottamisen ja paikallaan seisomisen. Musiikin tyylilajista huolimatta lavalla voi olla niin monella eri tavalla.

Job Karma

Volkspalast

Morgue Ensemble

Morgue Ensemble oli sijoitettu Volkspalastin pikkusaliin. Morgue Ensemble on yhtä kuin Simone Salvatori, mutta nyt ollaan kaukana kaukana Spiritual Frontin tai The Lust Syndicaten maailmoista. Biisit kulkevat taustan päälle soitettujen perkussioiden varassa ilman Simonen lauluja. 


Morgue Ensemble

Esityksen kuvituksena pyörii kaiken aikaa videokuvaa ruumishuoneilta ja Simone itse esiintyy suojapukuun ja naamariin kätkeytyneenä. Kaikkinensa mietitty kokonaisuus, joka toimi yllättävän hyvin koko setin mitalta.

SPKtR/SPK

Volkspalastin illan (ja meidän osaltamme koko festivaalin) viimeisenä esiintyjänä nähtiin SPKtR/SPK. Legendaarisen australialaisen industrial-pioneeri SPK:n nykyinen inkarnaatio kantaa siis yhdistelmänimeä SPKtR/SPK. Kokoonpanon muodostaa yhtyeen perustaja Graeme Revell, yhdessä poikansa Robertin kanssa. Musiikillisesti yhteys alkuperäiseen orkesteriin on aika minimaalinen, nykyisen yhtyeen keskittyessä lähinnä elokuvalliseen äänimaisemaan. Keikan visuaalinen puoli oli rakennettu taustavideon varaan, mutta se oli kyllä todella ammattimaista jälkeä. Täytynee ottaa yhtyeen viime vuosien tuotanto tarkempaan kuunteluun, kuulosti sen verran toimivalta.


Keikkojen lisäksi oli tietenkin taas tarjolla kaikkea käsityöläisistä kirjaluentoihin ja yöbileistä näyttelyihin. Me kävimme katsomassa mm. Steam punk näyttelyä rautatieasemalla.

Muutoin tänä vuonna tultiin lähinnä nauttimaan festarin ilmapiiristä, tapaamaan tuttuja ja vain viettämään lomaa hengailemalla ympäriinsä. Ei huonompi tapa festaroida sekään.

Teksti: Jyrki
Kuvat: Niina

No comments:

Post a Comment