Tee-se-itse -scene, 1: Pohdintoja alakulttuuriscenen synnystä

 

Tampere Goth City -osa 8:
Tee-se-itse -scene, 1 luku: Pohdintoja alakulttuuriscenen synnystä

Pienistä puroista...

Ihmiset luovat scenen, mutta itsestään se ei muodostu, vaan siihen tarvitaan erilaisia aktiivisia toimijoita vähän auttamaan idean jalostumisessa ja siten alakulttuuriryhmän syntymisessä.

Kun puhutaan varsinaisista alakulttuurien eri sceneistä, sellaiset muodostuvat yleensä silloin, kun samaan aikaan kohtaa useampia toisistaan riippumattomia tai toisiinsa linkittyneitä ja yhteistyötä tekeviä tahoja. Riippumattomuus toistensa tekemisistä tarkoittaa usein myös erilaisia näkökantoja samaan aihepiiriin ja toisiinsa linkittyminen yleensä nopeuttaa prosessia.

Yksittäinen ihminen voi luoda alakulttuuria (ja toki kulttuuria ylipäätään) siinä missä isompikin ryhmä. Samoin esimerkiksi jossain asukasluvultaan pienemmällä paikkakunnalla jonkun vaikkapa yhtyeen ympärillä oleva kaveripiiri saattaa käsittää koko alueen vaihtoehtoväen ja siten muodostaa oman suljetun alakulttuuriryhmänsä, mutta varsinaiseksi sceneksi sellaista rajallista kaveripiiriä ei oikeastaan vielä voi kutsua. Siksi näin marginaaliseen genreen kuin goottikulttuuri on Suomessa muodostunut varsinaisia scenejä lähinnä Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun. Isommissa kaupungeissa on ollut tarpeeksi erilaisia toimijoita pyörittämään goottikulttuurin eri osa-alueita bändeistä klubeihin, levy-yhtiöistä pienlehtiin, vaate- ja levykauppoja, näyttelyitä, valokuvaamista, journalismia, tiskijukkia ja kaikenlaista muuta tähän mustanpuhuvaan sceneen liittyvää toimintaa. Kuvioon olennaisesti kuuluu myös jatkuvuus, eli scene ei ole kuihtunut pois jonkun yksittäisen bändin ja sen ympärille muodostuneen kaveripiirin hajoamiseen tai klubin toiminnan päättymiseen, vaan tilalle on syntynyt aina uusia bändejä, klubeja ja muuta aktiviteettia.

Yksittäisten ihmisten teoilla on kuitenkin tärkeä merkitys ja Tampereellakin scenen alkuvaiheissa toiminta oli melko pienen porukan käsissä. Varsinkin ensimmäisinä vuosina suunnilleen kourallinen ihmisiä pyöritti niin bändejä kuin klubitoimintaakin. Kun klubeilla tarvittiin tiskijukkia, yleensä juuri ne samat henkilöt alkoivat soittaa tapahtumissa levyjä. Jos ovet isoille levy-yhtiöille eivät avautuneet, kustannettiin levyt itse ja niistä informoimiseen perustettiin omia pienlehtiä, kirjoiteltiin paikallisiin lehtiin ja koitettiin musiikkitoiveilla saada suosikkibiisejä radiosoittoon. Näin olikin muutamassa vuodessa saatu alulle oma scene, johon uudet tulokkaat pystyivät sitten lisäämään oman panoksensa.

Tampereen scenen muokkautumisen varsinkin 80-luvulta aina uuden vuosituhannen alkupuolelle saakka pitkälti sen näköiseksi kuin olin asian omassa päässäni kuvitellut vaikuttaa toki se tosiasia, että olin ollut itse aktiivisesti asioita muokkaamassa. Seuraavat ovat sitten jatkaneet ja kehittäneet toimintaa. Usein uudet tekijät onnistuvat myös parantamaan edeltäjiensä toiminnan laatua omissa projekteissaan.

Mahdollisista mielipide-eroista ja jokaisen toimijan omista suosikeista tai inhokeista huolimatta tärkeimmät yhdistävät tekijät goottialakulttuurin kohdalla ovat kuitenkin löytyneet mieltymyksistä samantyyliseen musiikkiin ja synkänkauniiseen estetiikkaan. Vaikka useimmat scenet, mukaan lukien goottialakulttuuri, joutuvat toimimaan kaupallisten toimijoiden ehdoilla (alkaen klubien vuokrista ja mahdollisista juomatakuista, sosiaalisen media algoritmeista ja musiikkibisneksen yhä jatkuvasta kaupallistumisesta ja tuotteistamisesta), omaehtoinen toiminta on edelleen keskeisessä osassa tämänkin alakulttuurin ideologiaa.

…ja näin ne pienet purot muodostavat jatkuvan virtauksen.

-Jyrki Witch, maaliskuussa 2026