Classix Nouveaux – matkalla jossain päin Suomea 1981–1983

 

Aku-Tuomas Mattila: Classix Nouveaux – matkalla jossain päin Suomea 1981–1983
(Plastbok, 2026)

Tietokirjailija Aku-Tuomas Mattilan kolmas kirja jatkaa tyyliltään samoilla poluilla kuin edeltäjänsä; SIG – Portaat purppurasumuun (Sammakko, 2018) ja Bogart Co:n tarinan kertonut Ainoa. Yksinäinen. (Sammakko, 2024). Näiden aiempien tietoteosten tavoin Mattila on uuteen kirjaansa haastatellut suunnilleen jokaisen aiheeseen millään tavoin liittyneen henkilön, käynyt läpi mittavan nipun aikakauden lehtiä ja onnistunut löytämään teoksen kuvitukseksi aivan käsittämättömän upean kuvamateriaalin.

Classix Nouveaux – matkalla jossain päin Suomea 1981–1983 -kirja toimisi jo pelkästään tuon komean kuva-arkiston vuoksi hienona ajankuvana. Kirjaan on koottu lehtiartikkeleiden, -arvostelujen ja keikkamainosten lisäksi todellisena kulttuuriaarteena kymmeniä yleisön ottamia konserttivalokuvia yhtyeen neljältä kiertueelta eri puolilla Suomea. Nykymittareilla ajateltuna moinen saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta on huomioitava, ettei 80-luvun alussa ollut olemassa mitään kännykkäkameroita ja monessa perheessä yksikin kamera oli sen verran kallis kapistus, ettei niitä lasten ja nuorison käsiin niin vain annettu mukaan keikoille hajotettavaksi tai hukattavaksi.

Classix Nouveaux Kaivopuistossa 1982 (kuva: Jyrki Witch)

Vaikka kirjan esittelyteksti valistaakin tulevaa lukijaa, ettei ”Classix Nouveaux – matkalla jossain päin Suomea 1981–1983 -kirja ole täydellisyyttä tavoitteleva bändihistoriikki vaan enemmänkin mikrohistoriallista otetta hyödyntävä kirja Classix Nouveaux'n toiminnoista Suomessa”, tulee yhtyeen historia keikkareissujen ohessa käytyä melkoisen seikkaperäisesti läpi aina soittajien aiemmista bändivirityksistä alkaen. Ja tässä kohtaa täytyy uudestaan mainita tuo haastattelujen määrä ja laatu! Aku-Tuomas Mattila on kaivanut esille niin keikoilla käyneitä yleisön edustajia kuin kiertuehenkilökuntaakin, sekä rundeilla mukana olleiden lämppäribändien soittajia ja kaiken huipennuksena onnistunut saamaan Classix Nouveaux'n laulusolisti Sal Solon, basisti Mik Sweeneyn ja suomalaisittain tärkeimmän, eli kitaristi Jimi Suménin kertomaan omat muistikuvansa noista 80-luvun alun seikkailuista.

Omia keikka-arvioitaan on kirjaan kertonut moni Suomenrundeilla bändin nähneistä tai duunarina mukana olleista ja näitä tarinoita lukiessa saa hyvin osviittaa siitä millainen yhtye Classix Nouveaux oli live-bändinä ja mitä rundaaminen oli 80-luvun alun Suomessa. Samalla kirja kertoo myös ajankuvaa scenen alkuvuosista, median ja toimittajien suhtautumisesta niin kyseiseen bändiin kuin futuristibändeihin yleensäkin, hieman myös studiotyöskentelystä ja Jimi Suménin matkasta Classix Nouveaux’n mukana ensin Lontooseen asumaan ja sitten rundeille noin 30 eri maahan.

Kirjassa yhtyeen tarina kulkee jouhevasti ja monipuolinen kuvamateriaali rytmittää lukukokemusta mukavasti, antaen samalla konkreettisia näkymiä keikoista ja kirjassa kerrotuista tapahtumapaikoista niillekin, jotka eivät itse päässeet keikkoja näkemään tai kyseisissä paikoissa vierailemaan. Kirja on myös koottu siten, että vähäiselläkin ennakkotietomäärällä saa hyvän kuvan koko Classix Nouveaux’n elinkaaresta.

Mikäli brittiläinen futurock-yhtye Classix Nouveaux ei ole entuudestaan tuttu, suosittelen kuuntelemaan esimerkiksi bändin suosituimpiin kuuluvat biisit Guilty, Never Again, Is It a Dream, Because You’re Young ja Forever And a Day. Suomalaisesta näkökulmasta yhtyeen tekee tärkeäksi kitaristi Jimi Suménin liittyminen bändiin Classix Nouveaux’n ensimmäisen Suomenkiertueen jälkimainingeissa. Tuohon aikaan oli todella suuri uutinen, että näinkin suosittuun bändiin pyydettiin mukaan soittaja Suomesta. Jimin aikakaudella Classix Nouveaux soitti myös uransa suurimman konsertin ja nimenomaan Suomessa, kun kesällä 1982 yhtye esiintyi Helsingin Kaivopuistossa noin 25000 ihmisen yleisölle.

Lainaus kirjasta: ”Uransa aikana Classix Nouveaux soitti arviolta noin 300 keikkaa. Kiertueet ulottuivat kolmeen eri maanosaan ja maita, joissa yhtye esiintyi, on listalla yhteensä yli 30 kappaletta. Eniten keikkoja Classix Nouveaux soitti kotimaassaan Englannissa ja kakkosena tilastossa on Puola. Jos huomioidaan ainoastaan levytyskokoonpanojen keikat, niin Puolan sijoitus listalla tipahtaa pari sijaa alaspäin ja kakkoseksi nousee Suomi, jossa Classix Nouveaux esiintyi yhteensä 19 kertaa. Jos suosiota levymyynnissä, keikkailussa ja yleisnäkyvyydessä suhteutetaan väkilukuun, niin Suomi saattaa hyvinkin nousta ykköseksi.”

Tampereella Classix Nouveaux vieraili kahdesti, Hepokatissa eli Roxyssa vuosina 1981 ja 1982. Jimi Sumén oli mukana molemmilla kerroilla, ensimmäisellä rundilla omaa nimeään kantaneen yhtyeensä kanssa lämppärinä ja toisella visiitillä Classix Nouveaux’n kitaristina. Kirjassa yhtyeen solisti Sal Solo kertoo, että nimenomaisesti Tampereen keikka vakuutti bändin tarjoamaan Jimille vakanssia yhtyeen kitaristina: ”Tampereen-keikalla lämppärinä oli Jimi Sumén ja se oli meille merkittävä juttu. Näimme Jimin keikalla ja hän näytti Bowielta ja soitti kuin Hendrix. Välittömästi mietimme, että hänet täytyy saada mukaan bändiimme. Sanoimme managerillemme, että tee jotain. Sitten hän otti yhteyttä, Jimi tuli Lontooseen ja sen jälkeen hän oli bändissämme pari vuotta.”

Kirjasta löytyy myös yleisöarviot Roxyn keikoista.

Classix Nouveaux – matkalla jossain päin Suomea 1981–1983 -tietoteos on kaikkinensa erittäin tervetullut lisä kotimaan scenen historiasta kertovien kirjojen vähälukuiseen määrään.

Jyrki Witch, maaliskuussa 2026
(Livekuva Kaivopuisto 1982 ja keikkojen flyerit: Jyrki Witch -yksityisarkisto)