Lumous Gothic Festival 2001-2020, osa 21

 

Lumous Gothic Festival 2001-2020
- osa 21

Kesä 2003 ja tapahtuman nimeksi virallisesti Lumous Gothic Festival

Kolmanteen vuoteen lähdettiin hieman aiemmista poikkeavissa asetelmissa. Festivaalin nimeksi oli nyt vaihtunut Lumous Gothic Festival ja ajankohtana heinäkuun ensimmäinen viikonvaihde.
Organisaatio oli edellisenä kesänä todistanut toimivuutensa ja yhteisestä kassastakin jo puhuttiin, vaikka kaikki kolme klubia toimivat yhä omien brändiensä nimissä.

Asuin edelleen Berliinissä. Siellä oli löytynyt uusia kontakteja ja kokemusta, mutta etäisyys muihin Lumous-ryhmän jäseniin toi samalla hieman haasteita käytännön järjestelyihin. Osin tästä syystä kotimaisten artistien buukkausta alettiin siirtää enenevässä määrin Tonin vastuulle.

Festivaalin rakenne pysyi pääosin edellisen vuoden linjoilla ja tapahtumien määrä viidessä. Valitettavasti lauttayhtiön varauskalenteri oli täyttynyt aikaisin keväällä, joten Schattenin Die Dunkle Seereise III risteiltiin poikkeuksellisesti jo perjantaina, avaten samalla koko viikonlopun ohjelmatarjonnan.

Risteilyllä esiintyi tällä kertaa Sepulcrum Mentis-solisti Martin Kasprzakin ja Two Witches-kitaristi Marko Hautamäen muodostama duo akustisen cover-setin parissa ja pääesiintyjänä sen hetken suomenkielisen goottirockin kärkinimi Varjo.

https://www.youtube.com/watch?v=wENsFB6iJRA

Martin Kasprzak & Marko Hautamäki akustisesti

Laiva palasi takaisin Laukontorille vasta kello 23, eli avajaisillan jatko YO-talolla jäi hieman edellisvuotta lyhyemmäksi. YO-talon Afterhours-klubin ohjelman muodostivat tamperelaiset The Cyan Velvet Project ja UltraNoir, sekä ulkomaisena pääesiintyjänä nähty, The Sisters of Mercy-koulukunnan goottirockia soittanut ruotsalainen The Imaginary Walls.

Bänditarjonnan lisäksi näytimme tammikuussa 2003 ensi-iltansa saaneen saksalaisen lyhytelokuvan Blackford Story. Kyseessä oli goottityylinen elokuva, jonka tarina eteni hienovaraisesti menneestä nykypäivään.

Kolmannen festivaalikesän uutena ohjelmanumerona oli, sittemmin festarin historiaan olennaisena osana kuulunut Gothnik, eli goottiväen oma ulkoilmapiknik. Ensimmäisellä kerralla paikkana oli idyllinen Viikinsaari. Laivamatka Viikinsaareen tarjosi jo itsessään oivan mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja saareen asti päästyään olikin päivällä hyvää aikaa sosiaaliseen yhdessäoloon. Aamulehti teki goottien päiväretkestä aurinkovarjoineen, eväineen ja piknik-viltteineen näyttävän artikkelin sunnuntain lehteen.

Viikinsaaresta suunnattiin Tullikamarin Klubille, jossa ilta jatkui Dusk-klubin merkeissä. Tälle vuodelle osui sitten ensimmäinen Lumousta kohdannut esiintyjäperuutus, kun alunperin USA:n länsirannikolta kotoisin ollut EXP jätti saapumatta Suomeen. Olimme Marko Hautamäen kanssa Berliinissä tutustuneet Rozz Williamsin Christian Deathissa, Shadow Projectissa ja Eva O:n Halo EXP.eriencessa vaikuttaneeseen Paris Sadonisiin. Perustimme yhteisen orkesterin Gravehill Paris Witch, äänitimme parin albumillisen verran musiikkia ja ystävystyimme lähemmin. Kerroin Lumouksesta ja Paris kiinnostui tuomaan oman projektinsa EXP:n keikalle. Tehtiin välittömästi diili asiasta, olihan EXP:n debyyttilevyllä soittanut myös Rozz Williams, jonka nimen mainitsemisen ajattelin hyödyttävän festarin mainostusta. Tuohon aikaan Lumous oli vielä niin pikkuinen festari, ettei mistään scenen oikeista nimibändeistä kannattanut edes haaveilla ja kaikenlainen namedroppailu tuli tarpeeseen.

Matkasuunnitelman mukaan miehen piti tulla samalla kyydillä minun kanssani Suomeen ja me molemmat olisimme matkustaneet yhdessä kyseisen kesän pääesiintyjän, berliiniläisen Sepulcrum Mentisin kyydissä heidän pikkubussillaan molempiin suuntiin. Marko lupautui soittamaan koskettimia EXP:n setissä ja kaksikko aloitti biisimateriaalin läpikäymisen. Keväällä Paris lähti pikaisesti käymään Los Angelesissa, mutta lupasi palata ennen kesää takaisin duunipaikalleen Berliiniin. Varasimme siis lauttamatkat Suomeen myös Parisin puolesta. Sitten miehestä ei vain kuulunut enää. Työpaikallakaan ei tiedetty mitään. Sepulcrum Mentisin rumpali oli ollut jossain vaiheessa yhteydessä ja kertoi Parisin luvanneen tulla takaisin Saksaan kesän alussa tai joka tapauksessa viimeistään vähän ennen Lumousta. Ei tullut. Ei pariin seuraavaan vuoteen edes käymään Euroopassa.

Festari sen sijaan tuli ja tajuttiin ensimmäistä kertaa että näinkin voi käydä, vaikka Paris oli ollut kovin kiinnostunut keikasta ja tutustumismatkasta Suomeen. Joku tuuraaja piti siis keksiä lennosta tilalle. Marko kehitti pikavauhdilla Chaos Researchin esimuodon, Enochian Crescent-yhtyeen solistin Janne Kurun kanssa orkesterin nimeltä Gravehill ja soitti EXP:n paikalla Klubilla. Sen verran myöhään ohjelman muutokseen kuitenkin mediassa reagoitiin, että vielä Aamulehden keikka-arvostelussa kehuttiin EXP:n settiä oikein valokuvan kera ja kuvassa oikeasti siis Gravehill-yhtyeen Janne Kuru. 

Elektronisen popin parissa operoinut NYX oli edellisenä talvena julkaissut debyyttialbuminsa The First Aeon, turkulaisen Plastic Passion levy-yhtiön toimesta ja vastasi keskimmäisenä esiintyjänä Duskin synapop-tarjonnasta.

Pääesiintyjänä oli berliiniläinen Sepulcrum Mentis. Yhtye oli tehnyt seitsemän keikan rundin Suomessa kevättalvella 1996 ja kolmas albuminsa Salvation oli julkaistu alkuvuodesta 2003 Darklandsin toimesta. Lumous Gothic Festival 2003 live-osuudet päätettiin siis kitaravetoisen goottirockin tahdissa.

Martin Kasprzak (Sepulcrum Mentis): It was some experience playing the best club in town, well-packed, to the grand scenery of the Midnight sun outside. I would most definitely love to repeat that experience!

Sepulcrum Mentis

Varsinaista dark market-aluetta meillä ei vielä tuohon aikaan ollut. Bändien omien fanituotteiden lisäksi levypöydät ja vaatemyyntitelineet oli käytettävissä olevan tilan rajoissa koitettu mahduttaa YO-talolle ja Klubille.

Tällä kertaa viikonlopun aikana eri tapahtumissa vieraili noin 1200 festivaaliasiakasta ympäri Suomea, sekä bändejä ja vierailijoita myös ulkomailta. Yleisön joukossa nähtiin vierailijoita ainakin Espanjasta, Italiasta, Ruotsista, Saksasta ja Venäjältä.

Sunnuntain The End-klubi siirtyi Rocksista muutaman korttelin sivumpaan, eli uusi koti löytyi Rusty Angelista Satamakadulta. Paikka täyttyi jo hyvissä ajoin päivällä ja osan iltaa tungos oli niin suuri, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet pienen pubin seinien sisäpuolelle. Niinpä festivaaliyleisö omatoimisesti laajensi juhla-aluetta ulos jalkakäytävälle. Muutoin päätösklubin formaatti pysyi samana kuin edellisenä kesänä, eli viikonlopun päättymistä pääsi rauhallisesti loiventamaan rennon baari-illan ja hyvän levymusiikin parissa. Myös siemen tulevien vuosien The Endin meiningille kylvettiin tuona kesänä, mutta siitä aiheesta lisää joskus myöhemmissä tarinoissa.

-Jyrki Witch