Vuosi 2002 ja Lumoutuminen alkaa...
”Kesällä 2001 kolme tamperelaista goottiklubia päätti yhdistä voimansa ja organisoida bileensä saman viikonlopun aikana. Runsaslukuinen, eri puolilta Suomea saapunut juhlakansa hehkui tyytyväisyyttä ja viikonloppu osoittautui erittäin onnistuneeksi tapahtumaksi.
Tästä rohkaistuneena yhteistyötä tiivistettiin kesälle 2002 ja näin syntyi LUMOUS – kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen ”kaupunkigoottifestari”. Voimien yhdistäminen mahdollistaa entistä tasokkaamman esiintyjäkaartin ja entistä paremmat bileet. Heinäkuussa kannattaa siis ottaa suunta kohti Tamperetta ja kahistella paikalle parhaissa pitseissä ja vetimissä.
Lumouksen kaikkiin klubeihin ja tapahtumiin voit ostaa yhteislipun tai vaihtoehtoisesti katsastaa vain jonkun klubeista tai keikoista – mutta kukapa niin vähään haluaisi tyytyä? Tule muiden mukaan Lumottavaksi!”
Uutta festivaalia lähdettiin rakentamaan melko isolla porukalla. Pidimme oikein järjestelykokouksia, joissa meitä oli paikalla parhaimmillaan liki 10 innokasta organisoijaa. Schattenia edustajia oli paikalla neljä, Duskin puolelta kolme henkilöä ja Afterhoursin osalta klubin molemmat järjestäjät. Kaikilla oli selvä näkemys siitä, että oma goottifestivaali Suomeen tarvitaan ja tällä porukalla se halutaan järjestää.
Minulla oli parhaat yhteydet ulkomaisiin bändeihin, joten otin tehtäväkseni artistien buukkaukset. Grafiikkapuolesta vastasi Schattenin Marja ja tiedotusvastuu päätyi Schattenin Heidille. Muutoin kaikki kolme klubia toimivat edelleen omissa nimissään (toki nyt jo saman sateenvarjon alla ja viikonlopun nimenä oli virallisesti Lumous – Tampere Gothic Happening), käsiohjelmassa jokainen vielä oman klubinsa logoilla ja kukin ryhmä budjettinsa mukaan tapahtumiin panostaen.
Viikonlopun ohjelman aloituksesta vastasi edellisen vuoden tapaan Afterhours ja bilepaikkana toimi YO-talo. Olin saanut keväällä käsiini demo-CD:n ruotsalaiselta Tabloidilta. Musiikki oli hyvänkuuloista synapoppia ja yhtyeen tuntemattomuudesta oli budjetin kannalta vain etua, sillä orkesteri saatiin Suomeen esiintymään pelkillä lauttakuluilla. Yöpaikatkin järjestyi Afterhoursin Matthew:n luona. Tärkeintä oli kuitenkin, että Lumouksen artistikattaukseen saatiin ulkomaisia esiintyjiä. Tabloidin ura jäi lopulta kolmen demo-CD:n ja yhden kasetin mittaiseksi.
Toisena orkesterina lavalle nousi Suruaika, joka oli juuri julkaissut debyyttialbuminsa ”Avointen Hautojen Päivä”.
Uutena tapahtumana ideoimme kaikki yhdessä lauantaipäivän kohtaamispaikaksi hengailuklubi The Hanging Gardenin Ravintola Rocksiin Hämeenkadulla. DJ Xavier soitteli iltapäivästä alkuiltaan musiikkia niille, joiden osalta risteily jäi syystä tai toisesta väliin.
Schattenin Die Dunkle Seereise II Pyhäjärven lainehilla taisi olla useimmille Lumous-vieraille festivaalin kohokohta. Sisävesialus M/S Ratinalla esiintymässä nähtiin The Candles Burning Blue ja yhden keikan mittaisen elinkaaren suorittanut A.Z.O.I.C., eli The Shadow Dancesta tutut kosketinsoittaja Kari ja kitaristi Ana, jotka soittivat allekirjoittaneen kanssa scenen klassikoita Musta Paraatista Rosetta Stoneen ja Bauhausista Depeche Modeen.
Tullikamarin Klubin promoottori Tero Viikari oli kuulunut tuttavapiiriini pidemmän aikaa ja mies oli aiemmin ehdottanut minulle goottitapahtumien järjestämistä Klubilla. Lumouksen myötä tarjoukselle tuli käyttöä ja niin Dusk muutti Pub Doorsista rautatieaseman toiselle puolelle Tullikamarille. Tämä oli myöhempiä vuosia ajatellen yksi Lumouksen historian tärkeimmistä päätöksistä.
Festivaaliväki siirtyi pääosin yhtenä ryhmänä Schattenin risteilyltä kohti Klubia. Itsekin pidin kiirettä, sillä Duskin järjestelytehtävien lisäksi olimme sopineet Marko Hautamäen kanssa soittavamme yllätysesiintyjänä lyhyen akustisen setin Two Witches-biisejä. Mutta varsinainen yllätys esiintyjien suhteen, niin yleisölle kuin meille järjestäjillekin, tuli kuitenkin vasta meidän akkarikeikamme jälkeen.
Olin tutustunut Ordo Rosarius Equilibrion Tomas Petterssoniin Turussa Kuolleen Musiikin Yhdistyksen järjestämällä Victorian (Tomasin sivuprojekti yhdessä Arcanasta ja Sophiasta tunnetun Peter Bjärgön kanssa) keikalla ja kyselin ORE:n kiinnostusta saapua esiintymään Tampereelle. Olen alusta asti fanittanut useimpia ruotsalaisen Cold Meat Industry-levylafkan artisteja ja siksi niitä myös Lumouksessa vuosien mittaan nähtiin monena vuonna. Tomas kiinnostui asiasta, joten aika helpolla ORE:n kanssa diiliin päästiin ja bändi saatiin Lumoukseen.
Olin oman keikkamme jälkeen hoitamassa levymyyntipistettä, kun Tomas nousi Fredrik Bergströmin kanssa lavalle sovittuun aikatauluun nähden etuajassa. ORE:n toinen vokalisti Rose-Marie Larsen jäi myyntitiskin ääreen juttelemaan kanssani ja ihmettelin miksi hänellä ei näyttänyt olevan minkäänlaista aikomusta osallistua keikkaan. Vastaus oli vielä yllättävämpi, ”mutta enhän minä soita tässä yhtyeessä.”
Meitä järjestäjiä sen kummemmin etukäteen varoittamatta, oli kaksikko Fredrik ja Tomas päättänyt esiintyä Lumouksessa myös sivuprojektillaan No Festival Of Neither Light Order Roses Nor Equilibrium. Yhtye esitti vajaan puolen tunnin keikan, piti lyhyen tauon ja jatkoi iltaa Rose-Marien kera Ordo Rosarius Equilibrion setillä. Näin saimme siis kaksi ulkomaista artistia samalla hinnalla ja melkoisen harvinaista herkkua meille tarjottiin, sillä montaa keikkaa No Festival Of Neither Light Order Roses Nor Equilibrium ei ylipäätään tehnyt ja projektin ainoa minialbumi, Italian Riminillä vuonna 2003 äänitetty [ M M I I ] julkaistiin saksalaisen Out of Linen toimesta vasta vuonna 2016.
Media huomioi meidät ihan kivasti, ei tosin vielä niin hyvin kuin seuraavina vuosina, mutta julkisuuskynnys tuli kuitenkin ylitettyä ja hyvillä mielin lähdettiin valmistautumaan seuraavaan festariin.
-Jyrki Witch
No comments:
Post a Comment