Lumous Gothic Festival 2001-2020
Säätämistä ja ongelmia, pt. 3
Joskus asioita joutuu festivaalin kuluessa säätämään todella pikaisilla aikatauluilla. Ongelmatilanteissa on usein kyse siitä että jotain on jäänyt kevään aikana tekemättä, joku sairastuu, asiat muuttuvat lennosta tai on alunperinkin saatu väärää tai puutteellista informaatiota. Silloin tulee kiire ja hyvät kontaktit (sekä yleensä myös hermot) ovat tarpeen.
Meille yksi sellaisista sattui kesällä 2005 ruotsalaisen The Protagonistin kohdalla. Sopimusneuvotteluissa meitä oli auttamassa Turun parhaat tahot, eli Kuolleen Musiikin Yhdistyksen väki ja olimme tyytyväisiä saadessamme Cold Meat Industryn valiokaartiin kuuluneen orkesterin esiintymään Tampereelle. Yhtye saapui pelipaikalle ja edellinen orkesteri oli juuri tekemässä soundcheckia. The Protagonistin väki alkoi tiedustella pyydetyn backlinen perään ja minä osoitin kädelläni laitenippua jonka päällä oli bändin nimellä varustettu paperilappu. Sitten seurasi yleinen hämmennys.
-Missäs loput kamat on?
Joskus asioita joutuu festivaalin kuluessa säätämään todella pikaisilla aikatauluilla. Ongelmatilanteissa on usein kyse siitä että jotain on jäänyt kevään aikana tekemättä, joku sairastuu, asiat muuttuvat lennosta tai on alunperinkin saatu väärää tai puutteellista informaatiota. Silloin tulee kiire ja hyvät kontaktit (sekä yleensä myös hermot) ovat tarpeen.
Meille yksi sellaisista sattui kesällä 2005 ruotsalaisen The Protagonistin kohdalla. Sopimusneuvotteluissa meitä oli auttamassa Turun parhaat tahot, eli Kuolleen Musiikin Yhdistyksen väki ja olimme tyytyväisiä saadessamme Cold Meat Industryn valiokaartiin kuuluneen orkesterin esiintymään Tampereelle. Yhtye saapui pelipaikalle ja edellinen orkesteri oli juuri tekemässä soundcheckia. The Protagonistin väki alkoi tiedustella pyydetyn backlinen perään ja minä osoitin kädelläni laitenippua jonka päällä oli bändin nimellä varustettu paperilappu. Sitten seurasi yleinen hämmennys.
-Missäs loput kamat on?
-Tuossa on kaikki, minulla on tässä kansiossa tekniikkaraiderit ja lista tarvittavista laitteista.
-Entäs ne rummut?
-Anteeksi että mitä? Mitkä rummut?
Esittelin tekniikkaraideria ja selvisi että jostain syystä raiderin alkuosa ei ollut tullut perille minulle asti (mikäli muistan oikein raideri oli lähetetty alunperin faxilla) ja siitä tosiaan puuttui kokonaan rummut. Illan pääesiintyjällä oli rummut, mutta niistä ei löytynyt kaikkea The Protagonistin tarvitsemaa sälää ja oma bändi toimi noihin aikoihin Berliinistä käsin, eli ylimääräisiä rumputarvikkeita olisi turha lähteä etsiskelemään myöskään meidän treenikseltä.
Ovien aukeamiseen oli noin tunti aikaa ja soundcheckit siis osin tekemättä. Sitten panikoitiin, heilutettiin käsiä ja juostiin ympyrää. Sydän hakkasi taas ylikierroksilla ja hiki puski otsalle. Klubin oma, eli maailman paras tekniikkaryhmäkin tuli apuun ja parhaimmillaan meitä käveli Klubin ja Telakan välisellä aukealla kolme ihmistä puhelimet korvalla koittaen soittaa läpi kaikki mahdolliset tutut rumpalit.
-Moikka ”rumpali X”, missä olet juuri nyt? Ai keikkabussissa matkalla Läppäjärvelle? Eipä sitten mitään, hyvää keikkaa ja jutellaan joku toinen kerta.
-Moikka ”rumpali Y”, missäpäin menossa? Jaa, olette matkalla HalibatzuidaaRockiin, no ei sitten mitään, hyvää matkaa...
Esittelin tekniikkaraideria ja selvisi että jostain syystä raiderin alkuosa ei ollut tullut perille minulle asti (mikäli muistan oikein raideri oli lähetetty alunperin faxilla) ja siitä tosiaan puuttui kokonaan rummut. Illan pääesiintyjällä oli rummut, mutta niistä ei löytynyt kaikkea The Protagonistin tarvitsemaa sälää ja oma bändi toimi noihin aikoihin Berliinistä käsin, eli ylimääräisiä rumputarvikkeita olisi turha lähteä etsiskelemään myöskään meidän treenikseltä.
Ovien aukeamiseen oli noin tunti aikaa ja soundcheckit siis osin tekemättä. Sitten panikoitiin, heilutettiin käsiä ja juostiin ympyrää. Sydän hakkasi taas ylikierroksilla ja hiki puski otsalle. Klubin oma, eli maailman paras tekniikkaryhmäkin tuli apuun ja parhaimmillaan meitä käveli Klubin ja Telakan välisellä aukealla kolme ihmistä puhelimet korvalla koittaen soittaa läpi kaikki mahdolliset tutut rumpalit.
-Moikka ”rumpali X”, missä olet juuri nyt? Ai keikkabussissa matkalla Läppäjärvelle? Eipä sitten mitään, hyvää keikkaa ja jutellaan joku toinen kerta.
-Moikka ”rumpali Y”, missäpäin menossa? Jaa, olette matkalla HalibatzuidaaRockiin, no ei sitten mitään, hyvää matkaa...
Kesä vaan tuppaa olemaan Suomessa festarien kulta-aikaa, eli lähes kaikki rumpalituttumme olivat joko keikkareissuilla tai sitten jossain kesämökillä viettämässä ansaittua viikonloppuvapaata.
Onneksi on olemassa Klubin äänimies Peve Hämäläinen ja miehen uskomaton kyky järjestää ihan mitä vaan tarvittavaa härpäkettä (kyseistä taitoa on jouduttu hyödyntämään sittemmin muutamaankin kertaan). Kun kaikki kontaktit oli käyty läpi, Peve muisti että Telakan vintillä oli joku sekalainen setti vanhoja rumpukamoja. Ne sitten käytiin tonkimassa läpi ja sieltähän ne loputkin rumputarpeet sitten saatiin kasaan, pikainen soundcheck alkoi muutamaa minuuttia ennen yhdeksää ja ovet aukesi suunnilleen ajallaan.
Tarinasta löytyy lisää videokertomuksena Klubin sivujen historiikkiosiosta:
https://www.tampere.fi/tullikamari/historiikki/index.php…
→ Jyrki Witch
Kun tähän säätämiseen lisää vielä normaalin järjestelykiireen, oman bändin keikan samana iltana ja sopivan kolmannen festaripäivän väsymystilan, niin jälkikäteen voi onnitella itseään että tuostakin illasta selvittiin melkein kunnialla läpi.
- Jyrki Witch
PS. Kirjoittaessani tämän tarinan ensimmäistä versiota Lumouksen sivuille naamakirjaan muistin bändin väärin, eli kyseessä oli sittenkin The Protagonist eikä Coph Nia. Tulipahan nyt vihdoin korjattua tuokin erehdys.
Onneksi on olemassa Klubin äänimies Peve Hämäläinen ja miehen uskomaton kyky järjestää ihan mitä vaan tarvittavaa härpäkettä (kyseistä taitoa on jouduttu hyödyntämään sittemmin muutamaankin kertaan). Kun kaikki kontaktit oli käyty läpi, Peve muisti että Telakan vintillä oli joku sekalainen setti vanhoja rumpukamoja. Ne sitten käytiin tonkimassa läpi ja sieltähän ne loputkin rumputarpeet sitten saatiin kasaan, pikainen soundcheck alkoi muutamaa minuuttia ennen yhdeksää ja ovet aukesi suunnilleen ajallaan.
Tarinasta löytyy lisää videokertomuksena Klubin sivujen historiikkiosiosta:
https://www.tampere.fi/tullikamari/historiikki/index.php…
→ Jyrki Witch
Kun tähän säätämiseen lisää vielä normaalin järjestelykiireen, oman bändin keikan samana iltana ja sopivan kolmannen festaripäivän väsymystilan, niin jälkikäteen voi onnitella itseään että tuostakin illasta selvittiin melkein kunnialla läpi.
- Jyrki Witch
PS. Kirjoittaessani tämän tarinan ensimmäistä versiota Lumouksen sivuille naamakirjaan muistin bändin väärin, eli kyseessä oli sittenkin The Protagonist eikä Coph Nia. Tulipahan nyt vihdoin korjattua tuokin erehdys.
No comments:
Post a Comment