23.08.2024 Shadowplay, G-Livelab, Tampere

 

23.08.2024 Shadowplay, G-Livelab, Tampere

Tasaisin väliajoin aktivoituva Shadowplay nähtiin pitkästä aikaa keikalla Tampereella. Edellinen vierailu taisi olla joskus alkuvuodesta 2023. Nyt yhtyeen jazz-sävyiseen post punkkiin komeasti sopivat puitteet tarjosi G-Livelab.

Shadowplayn soundimaailmaan G-livelabin äänentoisto oli aivan omiaan ja keikkapaikkana tuo muistuttaa hieman hämyistä yökerhon ja jazz-klubin yhdistelmää, pöytineen ja istumapaikkoineen. Kuten niin monta kertaa aiemminkin jäin ihmettelemään, miksi Shadowplay ei vedä paikalle enempää väkeä Tampereen gootti- ja post punk-ympyröistä. Vai tarvitaanko kaikkeen nykyään joku metallibändi, jotta väki saadaan liikkumaan kotisohvilta keikoille?

Ainakaan bändin soittajien historiasta kiinnostavuus ei luulisi olevan kiinni, sillä rumpali Ykä Knuuttila on soittanut mm. Musta Paraatin, Nolla Nolla Nollan, PIM:in ja monen muun orkesterin mukana, laulaja/kosketinsoittaja Brandi Ifgray ehti olla Ratsian Jäljet -albumilla, basisti Hande Virkki soitti Lola Egossa, kitaristi Timo Vikkula Kauko Röyhkän bändin lisäksi Bibi Hanukissa ja Moonage Daydreamissa ja trumpettia soittava Marco Kosonen on kunnostautunut myös kirjailijana (mm. Lepakon bändeistä kertova Bändilaboratorio). Eikä yhtyeen sävelkynä tai soundimaailma häviä edes ulkomaisille orkestereille. Parhaimmillaan aivan maailmanluokan bändi, joka kaiken muun hyvän lisäksi on alusta saakka tarjoillut todella omaperäistä musiikkia.

Tällä kertaa kyseessä oli kaksiosainen konsertti. Elämyksen alkupuolisko koostui biisijärjestyksessä soitetusta debyyttialbumi Touch and Glow:n materiaalista. Touch and Glow on ollut minulle aina se bändin ”fiilistelylevy”. Nyt biisien soiton lomassa kuultiin myös muutamia taustatarinoita levyyn liittyen. Hieno lisä muutenkin upeaan keikkaan.

Lyhyen tauon jälkeen konsertin jälkimmäiseen osaan ja ”uudemman” materiaalin pariin. Toki noin 30 vuoden takaa nekin kaikki biisit olivat, toivottavasti vielä joskus saadaan kuultavaksi myös uusia levytyksiä.

Toisen setin aikana lavalla nähtiin selvästi rokimpi Shadowplay, jossa Hande Virkki vaihtoi pystybasson sähköiseen ja Brandi siirtyi useammin koskettimien takaa lavan keskipisteeksi. Koko yhtyeellä oli selvästi hauskaa lavalla ja hyvä fiilis välittyi myös yleisöön. Rokkaavampi osuus käsitti sitten oikeastaan kaiken mitä ainakin minä osasin mielessäni toivoa Dirtysweetista Too Good To Be Truen kautta Colourblindiin ja Firepalaceen. Yhtyeen nimibiisi Shadowplay toimi tällä kertaa illan päättävänä encorena.

Kuvat ja teksti: Jyrki Witch