Lumous Gothic Festival 2001-2020, osa 22

 

Lumous Gothic Festival IV

Lumous Gothic Festival 2001-2020
- osa 22

Alkuvaiheissa Lumous kasvoi vuosi vuodelta kävijämäärillä mitattuna. Kesällä 2004 festivaalivieraiden yhteenlaskettu lukema ylitti viikonlopun aikana eri tapahtumissa 1200 kävijän määrän. Osasyy kasvuun oli epäilemättä aiempia vuosia nimekkäämät esiintyjät, mutta missään tapauksessa ei voi väheksyä tapahtuman itsensä luomaa tunnelmaa ja vielä tuohon aikaan ainutlaatuisuutta Suomessa.

Edellisen kesän jälkeen oli tapahtunut järjestäjäryhmässä pieniä muutoksia, kun Afterhours jäi pois toiminnasta ja tilalle rekrytoitiin uusi tamperelaisklubi Ground Zero, puuhamiehinään Cyberware -levylafkan Carri, Machine Park -orkesterin Machine, DJ Jo-Uni, Afterhoursin Toni (aka Xavier) sekä tuosta vuodesta alkaen Lumouksessa loppuun asti mukana ollut Vellu.

Ennakkojärjestelyjä hieman helpotti, kun Tampereelle oli vihdoin saatu edullisemman hintatason hotelli, Suomen ensimmäisen Omena-hotellin avattua ovensa lokakuussa 2003. Myös Ryanair oli samana vuonna aloittanut suorat lentot Tampere-Pirkkalan kentältä Lontoon Stansteadiin.

Flyerien ja käsiohjelman mannekiinina toimi paremmin fetish-piireissä tunnettu ja EBM-yhtye SinMastersin singlejen kansikuvissa esiintynyt Diva Miranda. 

Festivaalin kesto oli edelleen kolmepäiväinen, tapahtumien määrä pysyi viidessä ja Ground Zero sai kunnian avata festivaalin perjantain iltabileillä YO-talolla. Aloitusbändiksi oli valittu rankempaa industrialia tarjoillut Machine Park, jonka muodostivat Ground Zeron järjestäjiin kuulunut Machine ja aiemmin mm. Recycle- ja Garbagemen-yhtyeissä vaikuttanut Jusa Nieminen.

Ground Zeron pääesiintyjänä nähtiin saksalainen Haujobb. Daniel Myerin johtama orkesteri oli perustettu jo 1992 ja kesään 2004 mennessä yhtye oli ehtinyt levyttää kymmenen albumin verran materiaalia. Tässä kohtaa Lumous otti siis ohjelmatarjonnassa ison askeleen kohti nimekkäämpiä artisteja. Myös paikallinen media huomioi Lumouksen ohjelmatarjonnan aiempia vuosia laajemmin.

Lauantaina iski ensimmäistä kertaa Lumouksen historiassa todelliset myrskysateet Tampereen ylle. Schattenin risteilyn osalta pelättiin jo pahinta, mutta ihan aikataulussaan laiva saatiin liikkeelle ja tunnelma oli melkoisen tiivis, ihmisten joutuessa pakkautumaan aluksen sisätiloihin sateelta suojaan koko reissun ajaksi.

Schattenin DJ-ryhmän lisäksi esiintymässä nähtiin horror-punkkia soittanut Scarecrow. Muutenkin festivaalivieraiden joukossa näkyi pieni muutos edellisestä vuodesta, kun death rock ja post punk nousivat uuteen suosioon niin yleisön pukeutumistyyleissä kuin tiskijukkien soittolistoillakin. 

Kesälauantaita Tampereen keskustassa viettäneet saivat varmasti ihmeteltävää, kun laivalastillinen goottifestarien bilekansaa siirtyi yhtenä laumana Laukontorilta Tullikamarin Klubille. Lumous jatkui Dusk Clubin merkeissä ja ensimmäistä kertaa pääsimme laittamaan ”loppuunmyyty”-kyltin ulko-ovelle. Tuo ilta jäi myös Lumouksen ennätysyleisöksi, sillä vielä vuonna 2004 saimme myydä Klubille 500 lippua ja seuraavina vuosina maksimikapasiteetiksi määriteltiin ravintoloitsijan toimesta 450 asiakasta.

Lavan korkkauksen sai suoritettavakseen juuri kakkosalbuminsa ”Nekropolin” julkaissut Suruaika. Kaikki risteilyltä saapuneet eivät olleet ehtineet vielä Klubin ovien sisäpuolelle, kun Suruajan keikka alkoi ja asia herätti hieman närää festarikansassa. Mutta aikataulujen päällekäisyyksille ei tuolloin oikein mahtanut mitään ja Suruajan parissa vuodessa kasvanut suosio yllätti ainakin osan järjestäjistä.

Seuraava orkesteri edusti Cold Meat Industry -levy-yhtiön taattua laatua. Ruotsalainen Coph Nia, vahvistettuna VJ Fetish 23:n videotaiteella, heitti ainakin omasta mielestään uransa siihen mennessä parhaan keikan.

Iso osa yleisöstä oli tullut paikalle illan pääesiintyjän vuoksi. Olimme onnistuneet buukkaamaan oikeasti kuuman nimen, Lontoon klubiscenen suosikin Killing Mirandan, jonka hittibiisit Teenage Vampire, Touched By Jesus ja erityisesti Discotheque Necronomicon olivat tanssittaneet kansaa myös kotimaan klubeilla. En ollut aiemmin Suomen tapahtumissa nähnyt miten goottibändin keikalla koko salillinen yleisöä tanssii, hyppii ja pomppii niin innokkaasti mukana ensimmäisistä tahdeista alkaen. Loppua kohti keikka muistutti suurta yhteislaulutapahtumaa. Tilanteeseen vaikutti toki sekin, ettei Klubilla uskallettu kaatosateen ja tuulenpuuskien myrskylukemien vuoksi pitää terassia auki, joten sisällä oli melkoisen ahdas ja kostea tunnelma. Varmasti ikimuistoinen ilta esiintyjillekin.

Richard ”Rikky” Pyne (Killing Miranda): It was a genuine gathering about the music. There were a cool atmosphere, miles better than any UK event in my opinion. People are not so jaded in Finland, they have enthusiasm for music which I found refreshing. We really enjoy it!

Festivaalin päätöspäivä sunnuntai alkoi GothNicilla, paikaksi tosin oli vaihtunut Näsinpuisto Tampereen keskustassa. GothNicista ja sunnuntaipäivän eväsretkestä Näsinpuiston kallioille muodostui sitten perinne, joka pysyi voimissaan koko festivaalin historian loppuun asti.

Lumouksen päätösklubi The End sujui edellisen vuoden tahtiin rennolla otteella, tällä kertaa ilman mitään spontaaneja ”yleisöesityksiä” ja hyvillä mielin alettiin jo tuolloin miettiä kuvioita seuraavan kesän osalta.

-Jyrki Witch, joulukuussa 2023