Gothic Events Finland: Hellsinki Industrial Festival 2019

Nosturi, Helsinki

21.-23.11.2019

Elektrik Productsin (yhteistyössä Club Infektion, Findustryn ja Voemandecotiimin kanssa) järjestämä Hellsinki Industrial Festival sai marraskuussa 2019 jatkoa viime vuodesta. Torstain pre-partyn pitopaikkana oli On the Rocks ja muut tapahtumat järjestettiin Nosturissa. Elmun konserttisali ja treenikämppärakennus suljetaan vuoden lopulla, joten Hellsinki Industrial Festival oli monelle myös viimeisiä mahdollisuuksia vierailla kyseissä keikkapaikassa.

Yleisöä seuraamassa Aesthetic Perfectionin keikkaa.

Torstain pre-partyt jäi työvuorojen takia väliin, joten emme päässeet todistamaan Hocicon Erk Aicragin kakkosbändin Rabia Sordan, sen enempää kuin nykyisin paremmin Freakangelin pomomiehenä tunnetun Dmitry Darlingin Suicidal Romancen tai lontoolaisen industrial metal-bändi Die Kurin esiintymiskuntoa.

Komeat koristelut, jotka valitettavasti hieman häiritsivät ylätasanteelta keikan seuraamista.

Nosturin ovet aukesivat molempina päivinä jo kello 17, joten meiltä jäi perjantaina väliin alkuillan tapahtumat. Hellsinki Industrial Festival oli tehty tänäkin vuonna suuren maailman tyyliin meet and greet-tilaisuuksineen. Monelle fanille on varmasti festarin kohokohtia tavata idolinsa, sekä saada mahdollisesti nimmarit ja yhteinen valokuva muistoksi illasta. Ainakin lauantain Blutengelin meet and greet-jonon mitasta päätellen vieläkin useammalle kuin olisi osannut odottaa. Bändien tapaamiset oli sijoitettu sopivasti alakerran aulaan narikan, fanituotemyynnin ja baarin sisäänkäynnin väliselle alueelle, eli parhaimmillaan aulassa oli melkoinen vilske väen jonottaessa nimmareitaan.

Alakerran Goth/Cyberbaariksi nimetyllä pienellä lavalla perjantaina esiintyivät kotimainen synapopduo Sekret Teknik ja meksikolainen industrial metal -orkesteri EGGVN.

Meidän osaltamme festivaali alkoi kuitenkin vasta Leaether Stripin noustua yläkerran päälavalle. Tanskan ebm/industrial-pioneeri Claus Larsen ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa, vaikka keikan aikainen aloitusajankohta söi melko rajusti yleisömäärää. Claus Larsen oli palannut takaisin yhden miehen kokoonpanoon ja onnistui silti karismallaan ottamaan lavan haltuun. Omien biisien lisäksi kuultiin Soft Cellin Sex Dwarf, jonka Claus on toki itsekin levyttänyt Anal Cabaret: A Tribute To Soft Cell-minialbumille. Hatunnoston arvoinen suoritus kaikkinensa.

Leaether Strip

En toki itsekään mikään Charles Baudelaire ole lyyrikkona, mutta päälavan toisena artistina esiintyneen Centhronin sanoituksia kuunnellessa tuli useaan kertaan mieleen että ilmeisesti nykyisessä industrial-scenessä suosioon pääsemiseksi riittää kun laittaa teksteihin peräkkäin jokusen latteuden ja siihen päälle luettelee mahdollisimman raflaavia ja hip hop-piirejäkin sovinistisempia sanontoja. Tämä kaikki tietysti saksalaisella ehdottomuudella tehtynä. Hyvin tuntui silti ainakin festivaalin naispuoliseen yleisöön uppoavan, eli valittu linja näyttää toimivan.

Centhron

Seuraavaksi lavalla nähtiin kovassa suosiossa oleva DJ Zardonic. Hassusta naamaristaan huolimatta venezuelaisen tiskijukan ”liveshow” näytti aivan samalta kuin ihan kenen tahansa DJ:n tarjoama esitys. Perusvarmasti Zardonic oman drum&bass vs heavy industrial DJ-settinsä hoiti, mutta keikka olisi ehkä kuulunut paremmin muiden tiskijukkien kera after partyihin kuin co-headlineriksi päälavalle.

DJ Zardonic

Perjantain viimeisestä live-esityksestä vastasi Jenkkien ebm/industrial/synthpop-ylpeys Aesthetic Perfection. Hyvin yhtyeen biisit yleisöön kolahtivat ja Daniel Graves taustamuusikoineen sai väen tanssimaan. Hittiputkea riitti ja yhtyeen luotto omien biisien vetovoimaan oli sen verran kova että esimerkiksi Antibody kuultiin jo setin alkupuolella. Koko porukka jaksoi viihdyttää yleisöä energisellä lavaesiintymisellään. Yllättävän lyhyen keikan Aesthetic Perfection kuitenkin tällä kertaa soitti.

Aesthetic Perfection


Aesthetic Perfection

Aesthetic Perfectionin jälkeen loppuilta mentiin Club Infektion tiskijukkien tahdittamana, mutta takana olleesta työpäivästä johtuen meitä kutsui tässä vaiheessa hotelli ja yöunet.

Lauantaina Goth/Cyberbaarin lavalla aloitusvuoron sai dark electro-duo Miseria Ultima. Kaksikolla on kyllä formaattinsa hyvin hallussa ja pienen tauon jälkeinen comeback näyttää sujuneen kasvavan suosion merkeissä. Miseria Ultima tarjosi annoksen toimivaa industrial dark electro-settiä ja yleisöäkin oli saapunut ihan kiitettävästi alakerran baariin keikkaa seuraamaan. Viimeisen biisin vokaaliosuudet vähän yllättivät muusta materiaalista poiketen. Hyvä keikka kaikkinensa.

Eikä yhtään huonommin osuuttaan hoitanut seuraavakaan esiintyjä, perinteistä ebm-biittiä suomenkielisillä lyriikoilla työstävä Old School Union. Kantaaottavia biisejä, tarttuvia kertosäkeitä, ”rasistit painukaa vittuu” yleisönhuudatusta ja muuta perinteistä Old School Union-menoa. Yleisö tanssi ja lauloi hyvin mukana kaikessa ja alakerran baari oli jo tässä vaiheessa iltaa melkoisen täynnä.

Aika siirtyä yläkertaan ja seuraamaan päälavan aloitusta Cygnosicin toimesta. Kreikkalainen dark electro-artisti Cygnosic toi taas mieleen syyt miksi kovin moni tämän tyylisuunnan artisteista ei ole liiemmin innostanut. Mitäänsanomattomia ja keskenään samanlaisia biisejä karismattomien muusikoiden esittämänä. Pahimmillaan asia korostui joka kerta kun laulajalta loppuivat vokaaliosuudet, silloin solisti näytti aina siltä ettei keksi mitään mitä tekisi lavalla. Kaikkinensa tylsä kuin betoniseinä.

Seuraavaksi lavan valtasi jo viime vuonna Hellsinki Industrial Festivaalin lavalla nähty kotimainen industrial metalliyhtye Fear of Domination. Metalli ei ole meidän mielestämme missään muodossaan edelleenkään yhtään sen kiinnostavampaa kuin aiemminkaan, eli suunta kohti alakerran baaria ja tapaamaan tuttuja. Toki tärkeä osa festivaalin kulkua sekin.

Ruotsalainen synapop trio Priest yllätti melkoisesti. Ennakolta oli tiedossa ainoastaan kahden nahkanaamioiden taakse kätkeytyvän muusikon omaavan menneisyyden suositussa metallibändi Ghostissa, eikä se tieto luvannut mitään hyvää. Mutta todella positiivinen kokemus oli edessä, kun paljastui että Priest soitti ihan kelpo synapoppia. Miellyttävät soundit biiseissä ja kolmikolla lavaolemuskin hallussa.

Priest

Festivaalin viimeisenä orkesterina lavalle nousi monien odottama Blutengel. Aiemmat kokemukset yhtyeen live-esiintymisistä eivät ole liiemmin vakuuttaneet, mutta on pakko myöntää kahden livesoittajan, kitaristin ja rumpalin, tuoneen soittoon selkeää ryhdikkyyttä ja ennenkaikkea eloa liveshowhun. Melkoisen mittavan tuotannon omaavana yhtyeenä Blutengelillä riittää hittejä soitettavaksi koko puolitoistatuntisen setin ajaksi. Kenellekään tuskin oli yllätys miten hyvin väki oli mukana ja tanssijalka näytti vipattavan useimmilla. Parin saksankielisen hitin yleisölaulatus sen sijaan jäi kielimuurista johtuen vähän puolitiehen. Yleisön ilmeistä päätellen keikka ei ollut ainakaan pettymys.

Blutengel

Tämäkin kattaus olisi jatkunut vielä muutaman tunnin ajan Club Infektion tiskijukkien johdolla, mutta meidän osaltamme ilta kääntyi kohti loppuaan.

Hellsinki Industrial Festival on kaikkinensa tullut selkeään tarpeeseen. Festari on hyvin järjestetty, aikataulut pitävät ja hommat sujuu mallikkaasti. Tällaisia tapahtumia ei ole koskaan liikaa näin pienessä scenessä, joten kaikki kunnia järjestäjille.

Lopuksi sen verran kritiikkiä, että toivottavasti metallibändien osuutta ei ainakaan kasvateta nykyisestä, sillä Suomi on jo liian täynnä metallifestareita ja yhdelle konemusiikkifestarille luulisi olevan tilausta ihan sellaisenaan.

Kuvat ja teksti: Niina ja Jyrki

Pages

Sunday, December 8, 2019

Hellsinki Industrial Festival 2019

No comments:

Post a Comment